Ja taas meitä kutsui aallot aallot - tällä kertaa suuntana Turku ja Baltic Princess ja iskelmä risteily. Meidän iloksi lavalle nousevat tämän risteilyn aikana Taikakuu ja Neljänsuora. Eli kaksi iskelmätaivaan kirkkainta tähteä - ainakin Ensihoitajan mielestä. Matkaan on tälläkin kertaa lähdetty isolla porukalla - meidän etelän ja Tampereen suunnan porukat sekä muutama vielä kauempaa lähtijä saapui satamaan, josta suunnattiin sitten kukin suunnallemme kohden hyttejä ja iltaohjelmaa. Ja oli se Neljänsuora ainakin saapunut satamaan, koska siinä lippuluukulla takaamme kuului tuttu moro ja Anttihan se siellä. Eli ainakin toisen bändin solisti olisi paikalla ;-)

Tänne reissulle lähdettiin kiireellä - siis todella kiireellä, koska työpäivä loppui vasta vaille neljä ja sitä ennen piti vielä hakea matkatavarat, auto ja ystävät kyytiin. Niin, ja Turuntiellähän on tuolloin hirveä ruuhka. Onneksi laiva lähti satamasta vasta niin myöhään, että tälläkin aikataululla ehti matkaan, mutta laittautuminen oli pitänyt tehdä jo aamulla ennen töihin lähtöä, joten hippasen oli jo kuosia korjailtava hytissä ja vähän taisi väsyttääkin, mutta... koska ulkona oli upea auringon lasku ja laiva lähti lipumaan kohden merta niin, eihän tämä voinut muuta kuin pakkautua kameran kanssa kannelle. Mahtavat oranssin punaisiksi värjäytyvät pilvet ja lila-vaaleanpuna-sininen taivas Turunlinnan takana. Harmi vaan, ettei kameran linssi pysty kaikkea toistamaan. Mutta siis ihan heti ei muistu mieleen, että olisi noin hienoa taivasta nähnyt.

Tämän jälkeen tulikin jo kiire yökerhoon varaamaan hyviä paikkoja Taikakuun keikalle ja ostamaan sitä skumppaa ystävän ennen aikaisen synttärin juhlintaa varten. Niin, illan musikaalinen anti oli erikoisen ihmeellisesti suunniteltu. Illan setin aloitti ja lopetti Taikakuu ja Neljänsuora musisoi siinä välissä. Ihan hassusti suunniteltu. Mutta siis kun Taikakuu nousi laiteille niin nämä tytöt lähtivät lavan eteen ihan sen Taikakuun vuoksi, osa ehkä jo odottamaan seuraavan tunnin musisoivaa Neljänsuoraa, mutta Ensihoitajalle passasi molemmat. Pitihän sitä Taikakuustakin kuvia saada.

Pikkuhiljaa lavan edusta täyttyi ja Neljänsuoran aloittaessa vetoaan ei siinä enää mahtunut pomppimaan, hyvä jos painoa jalalta toiselle siirtämään. Voi ei illan aikana Neljänsuoralle oli suotu aikaa vain 45 minuuttia. Se oli kyllä ihan lian vähän, koska mehän vasta päästiin tunnelmaan. No, Taikakuu jatkoi vielä useamman setin ajan. Me vanhimmat luovutimme illan viimeisen Taikakuu vedon jälkeen, mutta nuoriso-osasto suuntasi vielä diskon puolelle.

Aamu oli taas aivan liian pian - tai oikeastaan eihän meillä olisi ollut mikään kiire herätä, koska olimme tilanneet aamupalan sijaan brunssin. Aamun ensi säteet ja laivan parkkeeraaminen sekä liikkeelle lähtö Tukholmasta kummasti herätti nämä iskelmän kuulijat. Hitaasti ja pitkän kaavan mukaan sängyistä kuitenkin noustiin ja tehtiin päiväksi suunnitelmia. Fanitapaamiseen ja päiväkeikalle olisi mentävä, mutta muu aika voitaisiin vain hengailla ja nauttia.

Ensihoitaja ei muuten tajua miksi päiväsetti pitää olla niin myöhään. Taas tuli kiire keikan jälkeen...meitä faneja, kun oli paljon ja piti nimmaria ja kuvaa saada niin kappas vaan alkoi laiva olla satamassa ja bändin pitäisi saada kamatkin kasaan. Ei mitään järkeä. Voisi ihan hyvin alkaa setti jo paaaaaljon aiemmin. Jos setti soitettaisiin ajoissa saattaisi ehtiä myös vielä setin jälkeen syömään ja soppailemaan. Nyt ainakaan Ensihoitaja ei näitä ehdi, koska ensin pitää valmistautua fanitapaamiseen ja sitten settiin ja pahinta on se, ettei setin jälkeen enää ehdi vaihtaa vaatteita. Ehdottomasti olisi kiva pistää se mekko päälle päiväkeikallekin, mutta kun hyttejä jo siivotaan ja oikeastaan pitää jo olla ulkona laivasta samalla, kun keikka loppuu niin kiire tulisi tuollaisten pukemista vaativien vaatteiden vaihtaminen sellaisiin matkavermeisiin. Hyvät laivayhtiöt - huomioikaapa tämä.

Mutta siis päivä alkoi brunssilla. Ensihoitaja oli kerran aiemmin tutustunut kyseiseen ruokapaikkaan tuolla laivalla ja todennut sen jo silloin parhaaksi mitä ikinä laivalla on suuhunsa saanut. Ainoa vaan, että skumppa saisi olla aika paljon makeampaa tän herkkusuun makuun. Mutta vaikka tällä kertaa syöjiä oli huomattavasti enemmän, kuin viimeksi, niin rauhaisa tunnelma säilyi ja palvelu oli ihan ykköstä. Edelleenkin Ensihoitaja ihmettelee miksei tällaista brunssia ole muilla laivoilla. Ihan parasta ikinä. Leikkelelautasen ilmakuivatut kinkut, juustot ja salamit, sekä pääruokana nautaa...eikä sovi unohtaa jälkkäri pralineja ja muita herkkuja. Hyvä, että vaatteisiinsa mahtui tämän aterian jälkeen. Ihan vaikka vaan tuon brunssin takia voisi lähteä risteilemään tuonne laivalle.

Brunssin jälkeen oltiinkin jo aika lähellä Ahvenanmaata ja mitäpä Ensihoitaja muuta kuin kipaisi hakemaan kameransa ja kiipesi laivan peräkannelle kuvaamaan. Olipas lämmintä. Suorastaan kuuma. Ihana syyskuinen päivä ja laivan lipuessa hiljalleen laituriin sai loistavia kuvia rannan tuntumassa kelluvista joutsen perheistä. Eihän tuolta kannelta olisi malttanut ollenkaan lähteä pois, mutta pitihän sitä ehtiä kauppaan ja fanitapaamiseen. Siellä oli tarkoitus esitellä molemmat bändit Neljänsuora ja Taikakuu - eli hirmumäärä miehiä ;-) Ai, piti ehtiä ottamaan selfieitä ja jakamaan nimmareitakin, mutta kun lavalla oli noin monta bändin äijää ja iskemäradion juontajat, niin eihän aika riittänyt - hyvä, että edes siihen bändin yhteisposeerauskuvaan.

Vihdoin päivä oli edennyt Neljänsuoran setin kaksi kohdalle. Onneksi tämä oli vähän pidempi setti ja nyt soiteltiin yleisön toiveita ja vanhempia kappaleita, saatiin myös Tähtien tiellä ja muita ihanuuksia vuosien takaa. Mutta taas aivan liian pian oli keikka ohitse ja aparaatti allamme lähestyi sataamaa - eli kotiin lähdön aikaa. Sinne se taas jäi keikka ja meri. Mukavaa oli, vaikka ihan himpun kauhistutti, miten sitä jaksaisi perjantaina vielä aamuksi töihin...