Vihdoinkin melkeen kuukauden mittainen Neljänsuora tauko on ohi - toki studiossa käytiin, mutta eihän se ole ollenkaan sama, kuin oikea keikka.  Joten voihan meri ja risteily ja Neljänsuora. Ja mitä, esiintyminen ei olisi kuin menomatkalla, koska artistin pitäisi olla jo seuraavana aamuna Tähdet tähdet kuvauksissa Helsingissä. Ja mitä - tämänkö vuoksi Ensihoitaja oli anonut arkivapaan töistä... niin siis tähän liittyi se edellisen tarinan lopun silmänisku. Taisi Ensihoitaja todeta, että kun on kerran vääntänyt ja kääntänyt, että on vapaa päivän saanut torstaille niin paree on soittaa laivalla Ensihoitajan toivebiisi. Vastaus tähän oli studiolla silmänisku, joten eipä Ensihoitaja jaksanut uskoa, että toiveita kuultaisiin, mutta ... tarinan lopussa selviää kävikö niin. Mutta lähdetäänpä ensin reissuun aalloille.

Keskiviikko, Turkuun ja merelle. Kuuntelemaan Neljänsuoraa. Huoah, nämä arkipäiväkeikat ovat kyllä ihan tappavia. Aamulla jälkeen kuuden hereille ja töihin ja töistä juosten tukka putkella kohden laivaa. Tällä kertaa matkaan lähdettiinkin oman auton sijaan junalla - siinä voisi vaikka tarvittaessa nukahtaa. Missään välissä, kun ei keretty nukkua ennen reissua ja vielä vähemmän reissussa. Ja töissäkin edellinen viikko oli ollut tappotahtinen pelkästään duuneja yli 50 h ja nämä pääkaupunkiseudun hitaat siirtymät päälle. Nukkumaan ei siis oltu keretty yhtään yli 6 h yötä varmaan pariin viikkoon. Joten laivalta pois tullessa voisi uni painaa jo silmäluonta eikä Ensihoitajan tarvitsisi silloin sompailla liikenteessä. Kerrankin näin. Toki Ensihoitajan kaverit ajavat vuorollaan, mutta, kun heistä kukaan ei tule perille asti. Viimeiset kilometrit yksin ajellen ovat joskus kovasti pitkiä.

Matka alkoi siis rautatieasemalta työpäivän päätteeksi. Jotain siinä ehdittiin ennen matkaa popsiakin stadissa, koska todellakaan laivalla ei enää ehtisi syödä ennen keikkaa. Matkalle lähtiessä ajatus oli, että illan aikana soitetaan yksi, korkeintaan kaksi settiä, koska päiväkeikkaa ei olisi. Melkeen maansa myyneenä mietittiin, että voi harmi... Ensihoitaja oli ainakin odottanut niin normilaivareissun kolmea neljää settiä ja niitä vanhoja tanssibiisejä. Mitä, jos yksi setti vedetään niin tulee vaan nää kovat hitit..., mutta mitenkäs sitten kävikään...

Juna oli kovasti aikaisessa satamassa, koska samalla aparaatilla ihmisten piti ehtiä aiemmin lähtevään Tallink Siljan Baltic Princessiin. Onneksi satamassa oli jo muitakin tuttuja ja siinähän se aika meni tarinoidessa ravintolan pöydän ääressä. Vihdoin päästiin sisään Viking Graceen ja koska satamassa ei annettu käteen matkaohjelmaa niin hytin telkkarista se piti heti katsastaa. Monelta alkaa Neljänsuoran setti? Ja mitä - 22.30 ja kestää 1.15 eli siihenhän mahtuu siis kolme settiä. Mahtavaa, upeaa, loistavaa!!!

Koska keikka alkoi noin aikaiseen - niin se laivahan lähtee ysin maissa - niin tuli kiire ruveta laittautumaan ilta kuntoon. Tukkaa ja meikkiä paranneltiin ja mekkoa vedettiin päälle. Sopivasti ehdittiin valmiiksi keikalle ja sinne - eturiviin. Tällä kertaa laivalla oli aika vähän tuttuja Neljänsuora faneja, mutta kyllä väkeä lavalle riitti. Ja mitä tänä iltana soitettiin??? Ihan mahtavaa, vanhaa Neljänsuoraa. Tällaisia settejä useammin. Väliin mahtui uuden levyn kappeleita ja niitä suuria hittejä, mutta sitten kuultiin Uusi vuoden aika, Musta tuntuu, Yön reunalla ja mitä näitä nyt oli...  Ihan mahtavaa, upeaa, loistavaa... Voiko näitä liikaa hehkuttaa - niin mahtavaa settiä, että taisi ihan unohtua kuvaaminen.

Voi ei, onneksi Ensihoitajalla oli vedenkestävää ripsaria, sillä kyyneliltä ei tuona iltana vältytty. Niin mahtavaa. Kuulla tuollainen setti ja kuolla - voiko bändiin rakastua uudelleen 60:n keikan jälkeen? VOI - tuo oli ehkä mahtavin setti ikinä - tai no elokuussa mentiin kyllä yhtä kovilla Myllysillassa, jossei vielä vähän kovemmillakin, mutta jätti sydän muutaman lyönnin välistä - varsinkin biisien sijoittelu oli niin osuvaa. Ja mitä tapahtui - illan viimeinen biisi oli se, mitä Ensihoitaja oli toivonut studiolla. Nyt ei taas taida riittää sanat kertomaan, mutta suuri kiitos tuosta illasta, tuosta biisistä ja aika monesta muustakin. Ihanaa kuulla niitä kappaleita, joita ei ole vielä puhki soitettu. Nyt sitten odotellaan kaverin toivetta Tiimalasin verran aikaa ja Ensihoitajan uutta suosikkia Elämä kaunis. Josko pojat nuo kuulemattomat tässä vaikka kevääseen mennessä soittaisivat. Toki lista toiveistahan on pitkä, mutta jos aloitetaan noista... Siis Ensihoitajahan toivoisi, että saisi joskus kuulla kaikki Neljänsuoran levyttämät kappaleet livenä. Nyt näitä on kuultu reilu puolet, joten toiveita riittäisi ;-) Kiitos kuitenkin pojat tuosta viime setistä ja siitä toivebiisistä. Ensihoitaja ei ole oikein vieläkään toipunut tuosta illasta :-)

Keikan jälkeen vielä muutama sana ja kohti yön uusia haasteita tai oman hytin sänkyä. Huomenna olisi uusi päivä ja kappas, lasten ohjelmaa - taas kerran Neljänsuoraristeilyllä lasten risteily ;-) No, ei Ensihoitajaa sekään haittaa, lasten ohjelmiakin on kiva katsella.


Seuraava aamu valkeni Ensihoitajan suureksi pettymykseksi yhtä harmaana, kuin edellinen - ei hitto, ei saisi kuvia kauniista aamusta merellä, vaikka aamulla väännyttiinkin ylös ihan liian aikaiseen. On se kumma, kun tällä iällä ei enää osaa nukkua. Mihinkään ei olisi ollut kiire, koska päivällä laivalla ei ollut mitään mieltä ylentävää ohjelmaa. Niin sitä lasten ohjelmaa ja bingo. Sinnehän sitä sitten suunnattiin lasten diskoon katsomaan Ville Vikingin tanssimuuveja ja pelaamaan sitä bingoa. Laivan kahvilassa viihdytti matkustajia päivätanssien merkeissä humppabändi ja yökerhossa laivan housebändi ulvotti soittimiaan älyttömällä volymella. Mitä ihmettä tässä tekisi koko päivän. Kauppakin oli jo tutkittu jokaista nurkkaansa myöden ja pikkiriikkiseen matkalaukkuun ei voisi enää ostaa yhtään mitään kotiin vietäväksi tai se repeäisi.

Onneksi oli vielä syöminen. Gracen ruokala valikoima on ihan kiva, ja mihinkäs me päädyimme, jollemme pitsalle. Nam, nam. Syödessä lipui ohitse Ahvenanmaa edelleen paksun pilviverhon keskellä. Eli perinteinen kannelle kuvaamaan ei tänään ollut ajankohtainen. Edellisellä reissulla, kun kannella oli täysi kesä - ihan t-paita keli. Pakko se on kait uskoa, että sieltä se talvi tulee. Taitaa muutan olla aika lähteä itsekin vääntämään ne talvikiekot tuohon menopeliin alle. Vaikkei Gracella vielä oltu pakkasen puolella niin tänään vielä kasilta aamulla mittari näytti -2 täällä Uudellamaallakin.

No palataanpa vielä hetkeksi laivalle - ruokailun jälkeen Ensihoitajalla oli ystävineen vakaa aikomus ravita viihteellistä nälkäänsä laivalla lasten esiintyjien Mimin ja Kukun seurassa, mutta ei ole totta - esitys on perutettu päällekkäisbuukkauksen vuoksi. Ihan totta - päivän ainoa ohjelmanumero katosi savuna ilmaan. Eikö tilalle voisi tarjota jotain kivaa - Neljänsuorahan olisi voinut esiintyä vaikka neljällä miehellä ilman solistia ;-)

Johonkin se päivä vain katosi ja lopulta tuli melkein kiire ulos laivasta. Koska junalla oltiin matkassa ulos oli kiirehdittävä ensimmäisten joukossa. Siis heti Neljänsuoran perässä - vai meniköhän se nyt kuitenkin niin päin, että ne pääsi vasta meidän perässä soittimineen ulos laivasta. Mutta kuitenkin - kohti kotia ja omaa sänkyä.

Niin - ihan mahtava reissue, vaikka Ensihoitaja alkuun harmittelikin, että Neljänsuora esiintyy vain mennessä. Sitä parempaa musiikkia saatiin. Edelleen ihan liikuttuneena täällä fiilistellään tunteella, miten noin tuttu orkesteri pystyy noin yllättämään. Ensihoitaja on niin myyty. Ehkäpä tämän vuoksi täytyi lähteä vielä varmistamaan oliko tuo tunne vain väsyneiden aivojen aiheuttamaa harhaa vai toden totta - siitäpä lisää seuraavassa tarinassa Tampereella.

Ennen seuraavaa tarinaa ainakin Ensihoitaja käy vääntämässä talvikumit auton alle. Vaihtakaapa tekin, niin ei talvi pääse yllättämään. Eikä meidän tarvitse nähdä heijastinhousuissa. Sitten toinen juttu - heijastimet käyttöön - useampikin. Tuolla liikenteessä ei näy enää, jollei niitä killuttimia heilu joka hihassa ja lahkeessa. Ei siellä stadissakaan - tai varsinkaan siellä, kun katuvalot hämäävät. Niin ja muistututuksena vielä - ne vuosisadan vanhat naarmuuntuneet heijastimet eivät enää heijasta - ostakaa uusia ja tehokkaita. Suojatkaa itsenne, lapsenne ja eläimenne. Heijastin on kuitenkin aika halpa henkivakuutus. Turvallista syksyä meille kaikille!