Tähdet, tähdet - tämän hetken kuuma keskustelun aihe somessa, Nelkuttajissa ja yllättäen myös työmaalla...sillä työkaverit ovat nähneet Ensihoitajan televisiossa katsomassa Tähdet, tähdet lähetystä.

Ja niin heti tähän alkuun - sorry kuvat on mitä on, koska studiossa oli mukana vain kännykkä kamera ja paikat aika kaukana. Täydellä zoomilla ei ollut aina käsi ihan vakaa...

Ai miksi Ensihoitaja siellä oli? No kannustamassa Anttia tietenkin sekä nauttimassa hyvästä musiikista. Suomirokkia tarjoiltiin tässä jaksossa ja mitä se Antti vetikään - Ensihoitajan nuoruusvuosien teinidisko draama biisin - Yön Joutsenlaulun. Voi, että miten hyvin voi muistaa kuinka Joutsenlaulua soitettiin illan hitaina. Jos tuolloin ei koulun komein - tai siis omasta mielestä komein - poika hakenut sinua tanssimaan vaan hakikin sitä parasta kaveriasi niin voi sitä itkun määrää. Ja tietenkin poika haki sitä naapurin tyttö, eikä Ensihoitajaa. Sitä Veitolan kuuluttamaa riipivää tuskaa tunnettiin ainakin silloin. Joskin enää ei ole tuo poika koulun komein, eivätkä nuo sitä tanssia enempää tanssineet naapurintytön kanssakaan - seuraavassa diskossa tanssitettiin jo rinnakkaisluokan tyttöä Joutsenlaulun tahtiin.

Mutta, kaikesta draamasta huolimatta, kyllähän se Antin esitys oli upea livenä kuulla. Kylmät väreet nostivat ihon kananlihalle. Niin, osa tykkäsi - osa ei. Ensihoitaja tykkäsi - biisi oli ihan Antin näköinen. Ja onhan tuo Joutsenlaulu sellainen legenda, että ei ole helppo mennä ja laulaa sitä, koska kaikki odottavat ja vertaavat sitä alkuperäiseen Yön versioon.

Mutta eihän ilta ollut pelkkää Anttia ja Joutsenlaulua vaan montaa muutakin esiintyjää kuultiin ja katseltiin illan aikana. Ensihoitajalle aiemmin tuntemattomampia esiintyjiä olivat Eveliina, Essi Luttinen ja Johanna Försti. Muut esiintyjät ovat ihan väkisin tulleet vastaan erilaisissa median kanavissa. Ensihoitajalla ei ollut kenenkään muun, kuin Antin esityksen suhteen ennakko-odotuksia, niin moni pääsi yllättämään positiivisesti.

Illan aloittajana oli nuori Benjamin Peltonen Dingon Autiotalolla. Voi luoja mitä heittäytymistä - aivan kuin nuori Neumann olisi noussut lavalle vaikka pillifarkkuja Benjamin ei esitykseen lopulta ollut laittanutkaan. Mahtavaa! Ja Mikko Alatalo sitten - Anssi Kelan 1972 - ei niin helppo biisi, mutta Mikko klaarasi sen loistavasti. Mahtavaa, kun oli kitara aivan alkuperäisesittäjän malliin. En olisi tuota kappaletta itse odottanut Mikon esittävän, mutta kyllä kannatti.

Arttu Wiskari - siinä vasta heittäytyjä. Asteli lavalle tällä kertaa nahkakiltissä. Taidettiin siinä esiintymisen aikana hieman vilauttaa boksereitakin, mutta se esitys Riidankylväjästä, ei voinut jättää ketään kylmäksi. Mahtava tulkinta. Mahtava Arttu.

Eini esitti illan aikana Haloo Helsingin kappaleen, joka oli Ensihoitajan mielestä Einille osuvin kappale tähän mennessä. Essi esitti vakuuttavan version kappaleesta Ei - omalla oopperavivahteellaan. Ja olihan siellä vielä muitakin, mutta nämä kappaleet ja esiintyjät jäivät Ensihoitajan mieleen.

Studiossa tunnelma nousi illan mittaan lämmön noustessa ja ainakin meidän osalta odottaessa Anttia lavalle. Kyllähän tuollaista livelähetystä on kiva seurata paikan päällä, mutta studion fläppituoleilla istuminen oli niin tukalaa, että... oma tuoli olisi pitänyt ottaa mukaan. Tietenkin tuolien pitää olla pieniä, kevyitä ja kasaan helposti saatavia, koska studiossa tehdään kaikenmoista muutakin viikon aikana, mutta ei niissä voinut istua, ja kun kyse oli suorasta lähetyksestä, niin ei voinut myöskään pompata halutessaan seisomaan. Mutta kyllähän sen kesti, kun tiesi, että jotain kivaa olisi tarjolla ohjelman lopussa.

Jännä juttu oli, kun kotona katsoi tallennetta, niin ne biisit kuulostivat ihan erilaisilta. Kaikki paljon vaisummilta. Kyllähän se tietenkin on niin, että musiikki on parasta livenä. Jotenkin se vaan tuntui, että se hienoin kärki jäi pois televisioversiossa. Niin, ja se tunnelma mikä tuollaisessa live-tilaisuudessa saa ihon kihelmöimään ja varpaat naputtamaan on niin poissa kotisohvalla.  Kyllä - Ensihoitaja on niin iloinen, että pääsi studioon.

Kuvausten päätteeksi Antti vielä hänelle tuttuun tapaan saapui tapaamaan ovenpieleen meitä kannustamaan saapuneita. Siinä vaihdettiin muutama sananen, otettiin kuvia ja saatiin nimmarit. Ja kaikki loppui silmän iskuun... siis miksi, se selvinnee seuraavassa tarinassa. Jotain jännitystä teillekin - arvon lukijat. Ei kaikkea pidä kertoa heti. Mutta pakko sanoa, että seuraavassa tarinassa on hehkutusta ;-)