Taas mentiin - tällä kertaa taas Turkuun ja Venukseen ja ketä katsomaan? Tietenkin Neljänsuoraa. Vaikka kiire painoi päälle ja syyskuulle oli mahtunut keikkoja enemmän kuin laki salli, niin pitihän sitä lähteä, koska tästä keikasta alkaisi Ensihoitajalle pitkä - melkein kuukauden keikkatauko. Ensin pojat suuntasivat kiertueensa kohden lappia ja sen jälkeen jäivät muutaman viikon lomalle. Eli pakkohan sitä oli Turkuun lähteä vaikka alkuun olikin ajatus jättää tämä keikka väliin. Yli kuukauden tauko olisi ehkä ollut tässä vaiheessa liikaa, koska Nelkkukeikat ovat oikeasti hyvä tapa nollata työkiireen aiheuttama stressi. Jotain täysin muuta, jotain täysin vastuutonta ja mahdollisuus päästää irti siitä virallisen aikuisen roolista ja antaa vain musiikin viedä.

Sinnehän sitä sitten lähdettiin Turkuseen, Tällä kertaa osa meidän porukasta oli jo edeltä mennyt Turkuun ja näin me tapasimme heidät vasta paikan päällä. Mutta tietenkin ajoissa, niin että päästiin suoraan sisään yläkertaan. Melkeen meinasi tulla kiire, mutta kerrankin Ensihoitaja on tyytyväinen, että keikka alkoi vasta puolilta öin. Työpäivä, kun himpun venähti ja päikkäritkin piti keretä nukkumaan. Ehkä vähän kaunistautumaankin. Taas Ensihoitaja paran vuorokaudessa oli ihan liian vähän tunteja. Miks ihmeessä vuorokaudessa ei voi olla enempää tunteja??? Ensihoitaja tarvitsisi aikankin 28h vuorokaudet, että ehtisi tehdä kaiken ja vielä nukkuakin.

Mutta nyt siis oltiin Turussa ja ihmeen vähän oli ihmisiä liikkeellä. Edes lavan edessä ei ollut Venuksen tapaan ruuhkaa, vaan siinä mahtui tanssimaan ihan törmäilemättä keneenkään. Tuttuja ja tuntemattomia sekä uusia tuttavuuksia kokoontui puoleen yöhön mennessä siihen tanssilattialle lavan edustalle katsomaan, kuuntelemaan, kuvamaan, tanssimaan ja vain nauttimaan musisoinnista mitä lavalta meille tarjoilisi ihan kohta Neljänsuora - Antti, Juha, Jasse, Johan ja Jussi.

Kauheaa, kun nämä Ensihoitajan tarinat ovat jääneet roikkumaan. Tästäkin keikasta on jo kuukausi, joten eihän tässä Ensihoitaja enää muista mitään mitä Turussa tapahtui. Mutta jos nyt sentään jotain, jos ei muuta niin kuvia keikalta.

Joskus, kun näitä keikkoja on paljon ja niitä ei ehdi heti tarinoida tuntuu, että eri keikat sekoittuvat. Eikä kait se mikään ihme ole, samat miehet lavalla, samat kappaleet soitossa ja melko lailla samat kaveritkin mukana. Mutta päällimmäisenä ajatuksena kaikista keikoista on kuitenkin se, että ne menevät aina liian nopeasti ohitse ja aina voisi soittaa vielä muutaman kappaleen. Nuo yökerhokeikat ovat kyllä valitettavan lyhyitä - puolitoista tuntia encoreineen. Ei siinä ehdi kuin ne kaikkein tutuimmat biisit.


Kuten Ensihoitaja aina sanoo, keikkojen pitäisi alkaa aiemmin ja niiden pitäisi kestää vähintään sen kolmen setin verran. Yökerhojen aloitusajat puolilta öin vain ovat ihan päättömiä ja niiden myötä myöskään ei ehdi soittaa kuin sen kahden setin verran. Ihan päätöntä, vaikka kuinka perutellaan sillä, että paikka saa rahaa, kun bändi esiintyy myöhemmin. Ei se niin mene. Me jotka oikeasti tullaan kuuntelmaan bändiä, tullaan vasta kuuntelmaan sitä. Tanssijat myöskin tanssisivat mielummin elävän musiikin tahtiin, kuin levyjen. Ne, jotka tulevat paikkaan juomaan niin ne juovat, esiintyy se bändi milloin vain. Eli hyvät yökerhot - aloittakaa jo kymmeneltä.

Miten ihanaa olikaan, kun tanssipaikoilla päästiin keikalta kotiin jo silloin, kun talvella baarit vasta aloittavat musisoinnin. Toki perjantai-iltana ei kannata soittoa aloittaa kasilta, koska töistäkin pitäisi keretä paikalle, mutta kyllähän se voisi jo kympiltä alkaa soitto soida. Jotkut paikat tekevätkin näin, esim. Virgin Oilin hurmioklubilla soittelu alkaa vähän bändistä riippuen 19 maissa ja kotiin pääsee näin jo puolilta öin vaikka bändi vetääkin kolmen setin keikan. Mutta kun tämä suomen baari kulttuuri on mennyt ihan yö kuuhkaamiseksi nykyään niin, ei kukaan jaksa. Villi veikkaus on, että useampi sinne baariin jaksaisi, jos toiminta olisi aikaisempaa. Voisi jopa jaksaa seuraavana päivänä mennä töihin - aamustakin ja silti käydä keikan kuuntelemassa. Vuorotyövuosilta niin jäänyt mieleen se, ettei oikein mihinkään päässyt tuon yöhön menevän musisoinnin vuoksi.

Mutta illan aikana vedettiin siis Neljänsuoran tuttua ja turvallista settiä ja keikan jälkeen tuttuun tapaan nimmarin jakoa ja kuulumisia. Neljänsuoralle mukavaa lomaa lapin rundin jälkeen ja Antille onnea kohta alkaviin Tähdet tähdet kuvauksiin. Seuraavan kerran nähtäisiin siellä.