Tänään Ensihoitaja julkaisee ensimmäisen tekstinsä, jonka tietenkin piti olla aitoa ensihoitajan elämää, mutta... taas se tunnettu joku on käynyt vieraisilla Ensihoitajan kotona ja siirtänyt Ensihoitajan palomiespäiväkirjat paikkaan, jota ei tietenkään nyt muista. Näin Ensihoitajan kertomus ensimmäistä kosketuksesta pilliautoon jää toiseen kertaan.

Nyt kadonneiden päiväkirjojen kohtalosta intoutuneena Ensihoitaja päättää aloittaa blokinsa hyvin poikkeavasti Ensihoitajan arkea ajatellen. Tarinassa ei ole yhtään verta, eikä suolen pätkiä, mutta ehkä joku tarkkaavainen lukija havaitsee "runossa" edes jotain ensihoitajuuteen liittyvää ;-)
On muuten syntynyt eräänä kevät yönä pitkän päivystysvuoron loppupuolella. Kaikkea sitä pukkaakin päähän vuoron aikana.



"Kun kaakao on jo juotu ja liesikin aikaa sitten jäähtynyt. Me olemme käpertyneet toistemme syliin syvälle, unen saloihin. Talon ylitse lentää kirkuva lokki ja jossain - kaukana - huutaa ambulanssin pilli. Näen unta - rakkaastani - ja puissa huokuu hiljaa keväinen tuuli. Tänä yönä hiirenkorva puhkeaa täyteen kukkaan."

Seuraavalla kerralla sitten ehkäpä jo niitä pilliautoja. Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Hei kaikki!

Ensihoitajan tarinoita on todellisia ja fiktiivisiä tarinoita kertova blogi ensihoitotyöntekijän arjesta ja juhlasta. Kaikki tarinoissa esiintyvät henkilöt ja paikat ovat muutettu yksityisyyden suojan vuoksi ja tarinatkin ensihoitotöiden osalta ovat saaneet vain kipinän tosi elämästä, joten voit lukea huoletta - sinä et ole sivuille joutunut ;-)