Ensihoitaja on taas herännyt blokin kirjoittamattomuus koomastaan. Mihin ihmeeseen nämä päivät katoaa? Kuukauden päästä on joulu ja vastahan kesäloma meni... Ensihoitajasta tuntuu, että joku on peukaloinut hänen kalenteriaan - siitä on varmasti poistettu ainakin päivä joka viikosta ja joka päivästä on kadonnut vähintään 4 h.

Töissä on ollut kiire - sehän ei enää yllätä ketään, mutta Ensihoitaja päätti myös ruveta virtuaaliaskartelemaan. Ensihoitaja askarteli yhden omasta kuvasta firman sivuilla lahjoiksi itselle ja muille kalentereita, paitoja ja mukena omilla kuvilla - vapiskaa ystävät nyt on tulossa laatulahjoja :-) Ja itselleen Ensihoitaja tietenkin tilasi töihin kalenterin ambulanssin kuvilla ja kotiin Neljänsuoran kuvilla. Sittenpä saa katsella vuoden jokaisena päivänä omia suosikkejaan ;-)

Niin ja onhan Ensihoitaja aloittanut urheilemisen - salikausi on avattu puolen vuoden tauon jälkeen. Ensimmäisen salipäivän jälkeen joka lihasta kolotti ja seuraavana päivänä kävelykin oli vaikeaa. On se yllättävää miten paljon ihmiskropasta voi löytyä lihaksia, joiden olemassa olosta ei tiedä mitään noin niin kuin normiarjessa. Ensihoitaja on nyt päättänyt päästä joulukuntoon ainaisen bikiinikunnon tavoittelun sijaan ja salitreenien lisäksi, joko zumbata tai vesijuosta joka viikko. Saas nähdä jaksaako tällä kertaa ihan jouluun asti ;-) Kokemuksen mukaan into lopahtaa helposti, kun Ensihoitajan ystävät eivät ole kovin aktiivisia urheilemaan yhtä lukuunottamatta. Tänään oli vesijuoksun vuoro ja ahtaassa altaassa huhkiminen kävi kyllä työstä, kun koetti "hitaampia ohitella." Onneksi Ensihoitajalla on edes tämä yksi ystävä, joka saa houkuteltua Ensihoitajan veteen. Pari vuotta aktiivisesta potilastyöstä näkyy todellakin. Lihaskunto heikkenee ja vyötärön ympärys levenee. Kyllä se kummasti 100 kg ja + ihmisten ja romppeiden kantaminen pitää ensihoitajat yllättävän hyvässä kunnossa.

Urheilu aloitettu siis ensimmäinen askel kesäksi 16 kuntoon kohti on aloitettu. Niin viime keväänä päätettiin työporukalla tällainen tavoite - hosumalla ei tule kuin ku... lapsia sanoo vanhakin sanonta, joten Ensihoitaja otti pidemmän tähtäimen tavoitten. Hieman huonosti on kamppanja edennyt, joten nyt olisi aika... Kiireeseen voi aina vedota ja ajanpuutteen vuoksi vuodet ovat lisänneet Ensihotajaa kummasti. Nyt Ensihoitaja on päättänyt edes yrittää - vähäinen aika mikä töiltä jää pitää nyt pistää itsestään huolehtimiseen. Koti kyllä kertoo, että aika menee jossain muualla, mutta mihin ne siivottavat pölyt sieltä karkaavat, ja jos karkaavat antaa mennä. Pyykkivuori pääsee kyllä joskus kasvamaan hälyttävän isoksi, mutta onneksi Ensihoitaja on pysynyt uskollisena punaiselle. Huomattavasti helpompaa ja nopeampaa laittaa kone täyteen kerralla yhden värin vaatteita. Vaaleat vaatekappaleet saattavatkin sitten joutua odottelemaan vuoroaan korissa. Värille uskollisuus palkitaan siis jopa pyykin pesussa. Astiat onneksi pyykkää konevoima. Toisaalta eipä niitä astioita juuri ehdi liatakaan, kun kotona käy nykyään lähinnä nukkumassa. Joskus onkin käynyt mielessä, jos pistäisi kämpän myyntiin ja muuttaisi työhuoneen nurkkaan nukkumaan, kun siellä puolet vuorokaudestaan jo nyt viettää - ei menisi aikaa matkoihin.

Nyt tää tarina meni ihan väninäksi, joten Ensihoitaja lopettaa tältä erää, kiittää ja kuittaa ja palaa asiaan paremmalla ajalla ja paremmilla jutuilla.

Huhuu kaikki. Ensihoitaja on täällä taas - hengissä tai ainakin melkein. Mistä ihmeestä näitä töitä kasaantuu. Ei yksinkertaisesti jaksa eikä kerkeä mitään. Kellojen ees sun taas vääntely myös sotki koko poloisen Ensihoitajan, jonka sisäinen kello elää edelleen itsepäisesti kesäajassa. Kiva herätä aamulla 5.30, kun saisi edes sen tunnin pidempään nukkua ja illalla silmä alkaa lurpata jo salkkareilta.

Ensihoitaja ihmettelee tässä miten ihmeessä hänen työnsä on viime kuukausina muuttanut luonnettaan kovasti ja paljon toimistohommien suuntaan. Sellainen, kun ei koskaan ole ollut Ensihoitajan suunnitelmissa, mutta niin vaan on päässyt käymään. Papereita, lippuja, lappuja, tiedostoja, tehtäviä, suunnitelmia, sopimuksia... näistä ei tule kyllä ikinä loppua vaikka Ensihoitaja erehtyikin niin luulemaan tuossa päivänä muutamana. Niin koko syksyn kestäneen projektin toinen etappi tuli täyteen viime perjantaina ja nyt kyllä olisi palkkio paikallaan. Ensihoitajahan haluaisi toki päästä Neljänsuoran keikalle, joka kummasti aina on piristänyt ja antanut voimaa raataa työn ääressä, mutta mihin Neljänsuora on kadonnut???? Niin liian kauas ja suorastaan tavoittamattomiin. Niin kuin Ensihoitaja uhosi syksyllä, että vaatii keikan palkkioksi työnantajalta tästä isosta projektista, mutta eihän se onnistu... pojaaaaat teiän keikkaa ootellaan täällä stadin kulmilla!!!!

Valtava maailma kutsuu mua

mun on nähtävä tehtävä kaikki heti ja nyt

valtava maailma laulaa ja juo

mul on paikkani kateissa tahdon sen heti ja nyt

olen pallolleni eksynyt

(Valtava maailma Petri Muck)

Maailma on avoinna kauas auringon siltaa pitkin..

 

Siis ihan kuin suoraan Ensihoitajan elämästä. Ensihoitaja sai viimeiset kymmenkunta vuotta haaveilevansa työn elokuussa ja nyt kaikki on tehtävä heti ja nyt...

Mut on kadotettu

tavoitettu, unohdettu

mut on väsytetty

silitetty, eksytetty

en viitsi enää yrittää

nyt kaikki tähän jää

löytäjä saa pitää

(Löytäjä saa pitää Lasse Wikman)

Löytäjä saa pitää ;-)

 

Ja tämä siitä miltä Ensihoitajasta on tuntunut viime kuukausien töiden keskellä. Niin paljon uutta ja niin paljon ihmeellistä, että välillä oltiin kovasti kateissa ja ei olisi enää jaksettu yrittääkään, mutta väsymyksen kautta voittoon ;-) Muuten tuli kovin kovasti kulutettua Neljänsuoran levyjä projektin aikana - 5 viimeisintä levyä on jo kulutettu puhki ja väliin vähän erehdytty koneen ääressä sangat korvilla laulamaankin työkavereiden viihteeksi :-)

Kova työ toivottavasti palkitaan joskus ja jollain lailla vaikkei Ensihoitaja saakkaan firman pikkujouluihin Neljänsuoraa palkkioksi esiintymään. Kolleega Heli-keiju on sanonut, että kyllä se työ näkyy - "Ensihoitajan hautakiveen raapustetaan alansa pioneeri" Ja taas voidaan mennä "Nelkun" sanoin:

Olin mitä olin se ei muutu enää

jätin mitä jätin jotakin pysyvää

kaduin mitä kaduin on yhdentekevää

arvoitus ei ratkea...

(Testamentti Härkönen, Putaansuu, Markkanen)

 

Rohkeasti keula edellä kohden uutta seikkailua...

Vaikka Ensihoitaja täällä valitteleekin työn määrää ja on ihan oikeasti lähes tapettu työtaakan alle niin kyllä, Ensihoitaja on onnellinen - tämä on nyt kuitenkin sitä mitä Ensihoitaja on vuosia halunnut ja ehkäpä vielä enemmänkin. Punaiset heijastinhousut ovat vaihtuneet väliin jopa jakkupukuun, mutta taas toisena päivänä saa ryynätä niissä punaisissa ja olla taas se oma itsensä Ensihoitaja. Tavotteiden eteen on taisteltu, tehty hikipäässä töitä, revitty viimeinenkin pisara voimia, pudottu välillä takaisin sinne lähtöpisteeseen ja lopulta päästy päämäärään. Ihan kuin missä tahansa esim. urheilussa - tuloksia ei tule, jos ei välillä korjata, tehdä uudelleen ja päädytä myös sinne alkuun takaisin - vain näin voi voittaa ;-)))

...Aurinko on kauniimpi ja kauniimpi on hän

joka löysi tarkoituksen elämään...

juoksi vuodet kuin varkain...

(Aurinko Munck)

 

Joutua ruuhena kuohuviin koskiin

joissa kolhuja saa

toivoa rannalta sukeltaessa ohutta osumaa

 

Turtua tuskaan huumata järki

hukkua mustaan kun mieli on särki

puolilla valoilla pimeän halki

päätyä lähtöpisteeseen...

(Oppia olemaan Kaikkonen)

Tummat silmät, ruskea tukka...



No niin se lähti taas Ensihoitaja fiilistelemään koko Neljänsuoran tuotannon verran. Jospa pistettäisiin tälle nyt piste, ettei tunnelmat mene ihan nyyhkyttelytasolle Vain elämää meiningillä - toki Ensihoitaja voisi aloittaa versioinnin kappaleista ja saisi niistä just itsensä näköistä, mutta jätetään tällä erää nämä kappaleet rauhaan ja muistellaan vaikka niitä menneitä versioita.

Aamuyöllä kumpikaan meistä jaksa ajaa keikkaa,

aamuyöllä kumpikaan meistä jaksaa ajaa keikkaa.

 

Laitoksen kaikki palopojat aamulla ennen seitsemää

laitoksen kaikki palopojat aamulla ennen seitsemää

Väsyneet katseet käheät pillit

tautalla ambulanssi joka ajaa lujaa

tautalla ambulanssi ajaa lujaa

 

Yön viimeinen keikka ylitöiksi vaihtuu - lisäsin silloin kaasua.

Sinä lähdit pois, minä katselin ensiavusta loittonevaa selkääsi,

kiersit kulman taa ja arvaa, että kadehdin sinua.

 

Tai jotain tollasta se aikanaan oli Sinä lähdit pois - Ultra Bra

Piipaa, piipaa...

 

Mutta nyt Ensihoitaja kiittää ja kumartaa - näihin kuviin ja tunnelmiin. Toivottavasti Ensihoitaja ehtii palata seuraavan kerran pikemmin ja silloin kerrotaan taas Ensihoitajan tarinoita.