Matka kohden Turkua alkoi pääkaupungista hyvissä ajoin, koska myöhästyä ei haluttu. Satamassa oltiin - niin - ennen bändejäkin. Siihen sitä sitten kokoonnuttiin Ensihoitaja ja Ensihoitajan kaverit. Mitäs me tässä odotellessa - ai juu, noita kuvakirjojahan voisi vilkaista tässä. Osa 4 on jo syntynyt Ensihoitajan keikkakuvakirjakokoelmaan - Rakkaudesta musiikkiin. Pitäähän tuosta jatkuvasta kameran kanssa kulkemisesta jäädä joku muukin muisto, kuin bittimetreittäin tarinoita ;-)Laiva lähti satamasta illalla vaille kahdeksan. Ensihoitajan mielestä kovin myöhään ja ajallisesti hankalasti, koska esiintyjät aloittivat illan jo kymmenen jälkeen. Olisihan se ollut kiva tutustua laivaankin ja ehkä käydä syömässäkin. Mutta...kaunistautuminen piti aloittaa heti, että ehdittiin ajoissa katsomaan Neljänsuoraa. Ennen varsinaista esiintymistä Neljänsuora ja Roope Salminen marssivat fanikuviin DBLT-teemalla. Kerrankin ne yhteiskuvat otettiin ennen keikkaa, joten tukat ja meikit olivat vielä kunnossa ;-)
Ensimmäisenä illan esiintyjistä nousi lavalle Neljänsuora. Mutta ei aivan normaali Neljänsuora, koska Julle oli poissa - isyyslomalla - ja häntä tuurasi Kustaa Kantelinen. Musiikki oli kuitenkin tuttua ja turvallista Neljänsuoraa vaikka Jullen puuttuminen lavalta olikin kovin outoa. Viime aikoina tuo bändi onkin ollut lavalla kovin erilaisilla kokoonpanoilla - Finlandialla Jassea tuurasi Samuli, sen jälkeisillä keikoilla Johanin Mika ja nyt Jullea Kustaa. Ehkäpä me kohta saadaan taas lavalle Neljänsuora oikealla kokoonpanolla. Vaikka tuuraajat ovatkin ihan huipputasoa niin bändi on kuitenkin bändi ja jäsentensä summa, joten aina tuntuu kuin jotain puuttuisi, kun lavalla on "väärät" miehet.
Tämän illan meno oli pojilla ihan hervoton - lavalla nähtiin useampia totaali repeämisiä ja soitanta battlea. Mutta tänä iltana Jussi oli ihan liekeissä - yleensä lavan pimeimmässä kulmassa viihtyvä Jussi oli nyt eturivissä ja basso sai kyytiä. Illan musiikkina mentiin reipasta pomppumusaa ja ihania tunnelma pläjäyksiä. Tanssijoita lavalla oli vähän, mutta faneja sitäkin enemmän. Ensihoitaja totuttuun tapaansa kameransa kanssa. Ainoa, että... laivan lava oli korkea ja sen reunassa vielä korkeampi kaide, joten kuvaaminen oli vaikeaa ja väliin jopa toivotonta. Jos halusi saada kuvaan rumpujen takaa Johanin onnistui se juuri ja juuri varvastamalla ja kamera suorien käsien varassa pitäen. Jassen kuvaan saaminen koskettimien takaa vaati vielä enemmän taiteilua. Voi, että Ensihoitaja toivoo, ettei enää ikinä missään ole tollaista lavaa. Ärsyttävä kaide tiellä ja pilaamassa kuvia.
Neljänsuoran jälkeen lavalla nähtiin Roope Salminen ja koirat. Ensihoitaja kiipesi kavereineen tässä vaiheessa yökerhon toiseen kerrokseen katsomaan keikkaa. Hieman maisteltiin skumppaa ja nautittiin Roopen ja poikien musiikista. Ensihoitajan yllätykseksi hän pitikin Roopen keikasta - tosi hyvä meno lavalla ja ne 90-luvun biisien coverit saivat näidenkin takamukset irti penkeistä ja mukaan bilettämään. Roopen keikan jälkeen oli aika valua pikkuhiljaa kohden hyttiä ja unten maille - siitä huolimatta yö jäi kovin lyhyeksi sillä laivan rantautuminen Ruotsiin herätti Ensihoitajan ja tämän hyttikaverin - niin mitäs se kello nyt oli 7.30. Koska kerran oltiin herätty niin ei enää kannattanut jäädä nukkumaan. Vaatteet päälle ja aamupalalle. Mutta tässä vaiheessa suunnitelmiin tuli muutos, koska ulkona oli aivan mahtava sää.
Ensihoitaja ja hänen kaverinsa molemmat, kun tykkäävät tuosta kuvaamisesta niin... ei auttanut muuta kuin hakea kamerat ja lähteä kannelle kuvaamaan nousevaa aamua. Voisiko enää kauniimpi aamu olla, kuin nouseva aurinko, meri ja sininen taivas? Kuvaamisten jälkeen lähdettiin nauttimaan laivan ravitsevaa aamupalaa ja siinä laivan irrottautuessa satamasta päästiin nauttimaan aamupalan kanssa myös Ruotsin kauniista saaristosta.
Aamupalan jälkeen Ensihoitaja majoittautui ystävineen näköalaikkunoiden eteen katselemaan maisemia. Siinä lipui ohitse joutsenia, saaria, lauttoja ja laivoja. Meri kimmelsi ja oli ihan pläkä. Kerrankin risteily, joka ei keinuttanut. Ihanaa! Muutenkin tuo alla oleva uusi paatti kulki niin tasaisesti, ettei Ensihoitaja oikein edes tajunnut olevansa laivalla. 
Päivän mittaan ehdittiin katsastaa laivaa ja laivan kauppoja, torkkua pikkaiset päikkärit ja aloittaa valmistautuminen iltapäivän keikkaan. Kello 17 lavalle nousi toistamiseen Neljänsuora. Nyt kuvaamiselle oli hieman iltaa otollisemmat oltavat, koska laivan ikkunoista tulvi sisään luonnon valoa. Toisaalta lava oli edelleenkin ihan syvältä - niskalihakset kipeinä pää takakenossa lavalle tuijottamisesta. Musisointi loppui aikanaan ja sen jälkeen piti käydä tietenkin nimmarit hakemassa ja kyselemässä Johanilta miten iskäloma oli mennyt. Niin, eipä siinä sitten muuta, kuin hei hei ja nähdään taas.
Reissu oli onnistuneesti takana - enää piti jatkaa matkaa kohden kotia. Onneksi keli oli hyvä. Puolivälissä matkaa auton lasiin rupesi tippumaan vettä ja Kehä 3:n kohdilla vesi muuttui rännäksi - onneksi ei enää ollut paljon matkaa jäljellä. Kotipihassa kaivellessa matkalaukkua peräkontista oli räntä jo vaihtunut lumeksi. Onneksi matka oli jo ohitse. Nyt odottelemaan seuraavaa seikkailua, onneksi muutama on jo varattu ;-)
Ehkäpä jo seuraavalla keikalla nähdäänkin sitten koko Neljänsuora ihan oikealla kokoonpanolla. Eli seuraavaa konserttia ja seuraavaa risteilyä odotellessa pitänee kait tehdä vähän töitä - onkin tiedossa oikein tiukkaa työtahtia, joten seuraava keikka kyllä tuleekin tarpeeseen. Työniloa ja valostuvaa kevättä kaikille lukijoille. Kuvia tulee lisää tuonne ensihoitajan sivuille facebookiin. Eli käykääs katsomassa ensihoitajan tarinoita - Ja Neljänsuoraa.
