Risteilyt jatkuu...nyt ollaan jo vaiheessa vol 2 eli maanantai ja uusi reissu kohden Tallinnaa samaisella paatilla, jolla jo edellinen 22 h oli seilattu. Kaksi ensimmäistä reissua Ensihoitaja oli varannut ajoissa ja sai näin jatkaa matkaa samassa hytissä ja nukkua suomen päässä olo ajan. Kun laiva kiinnittyi 16 maissa satamaan kävi Ensihoitaja saattamassa ystävänsä ulos laivasta ja palasi itse hyttiin katselemaan hetkeksi unikuvia. Tunnin päikkärit ja ylös kaunistautumaan iltaa varten. Ei muuten ole mitään vaikeampaa, kuin vetää tussikajalilla siistejä rajauksia, kun laiva keikkuu aallokossa ja oma olo on sen vuoksi hippasen heikko. Eihän tuo tuuli nyt niin kova ollut, mutta mentiin sivu aaltoon niin jopa teki pahaa Ensihoitaja paran päässä. Oksettava olo onneksi pysyi kuitenkin poissa pahoinvointirannekkeilla. Eli pakko oli käydä pitkäkseen vuoteelle ja vaan katsella rauhassa Salkkarit hytin telkkarista, josta onneksi näkyi mtv3. Salkkareiden jälkeen oli pakko nousta ja ruveta sovittelemaan vaatteita päälle ja nenää kohden yökerhoa, että voisi nähdä muutakin kuin hytin seinät.



Koska Ensihoitaja oli päivällä syönyt Tallinnan vanhassa kaupungissa ystävänsä kanssa, ei tänään tarvinut etsiä ruokapaikkaa laivalta vaan pienet matkassa mukana olleet eväät riittivät. Siispä mekkoa päälle ja kohden yökerhoa. Olihan se toinenkin bändi kiva nähdä ja kuulla minkämoista musisointia se tarjosi laivayleisölle. Kovin tyhjältä yökerho näytti - eikähän sinne illan aikanakaan hirveää tungosta tullut, mutta tuttuja naamoja sinne lavan eteen kertyi tällekin illalla heti Neljänsuoran kiivetessä lavalle. Loman toiset bileet olivat alkaneet.

Tämän illan musisoinnissa oli tuttua ja turvallista Neljänsuoraa, mutta myös aiemmalta illalta soittamatta jääneitä kappaleita. Lisäksi taisi Ensihoitaja kuulla muutaman biisin, jota ei ole livenä aiemmin kuullutkaan. Eli taas riitti kuvattavaa ja tallennettavaa tuleville sukupolville. Välillä poikien pomppumeininki oli niin rajua, että... No, kuvista näette - ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta vaikka alkuun tuntui vähäisen väkimäärän vuoksi, ettei se ilta tästä vauhtiin pääse niin kah, kyllähän se vauhti taas kiihtyi tuttuihin lukemiin.

Ensimmäisellä tauolla Ensihoitaja istui lavan reunalla kameroineen niin siihen tuli vanhampi rouva juttelemaan orkesterista. Ilmeisesti rouva ei ennastaan tuntenut orkesteria, mutta oli jostain lehdestä lukenut Antin haastattelun ennen reissua. Illan aluksi Antti oli mennyt laulamaan yleisön joukkoon Mansikkaa ja valkoapilan kukkaa ja oli siinä laulun lomassa ottanut tätä rouvaa kiinni kädestä ja katsonut silmiin. Rouva oli aivan myyty ja toivoi saavansa matkaan mukaan nimmarit, joskin pelkäsi, ettei jaksa valvoa aamuyön pikkutunneille asti ja odottaa nimmareita. No Ensihoitajahan päätti auttaa rouvaa ja poikien marssiessa lavalle seuraavalle setille Ensihoitaja kertoi rouvan toiveen Antille ja senhän pojat keikan jälkeen toteuttivatkin. Oli tyytyväinen rouva ja kävi vielä kiittelemässä Ensihoitajaakin, kun nimmari oli järjestynyt - lupasi kertoa kaikille kuinka hyvä orkesteri oli kyseessä.

Tuona toisena iltana laivalla oli paljon eläkeläisväkeä ja, kun Ensihoitajalla on tarkka kuulo kuuli hän erilaisia kommentteja esiintyjästä. Yleinen mieliala oli, että niin hyvin ne soittaa ja ihana ääni tuolla laulajalla ja kun se tuli meidän luokse, mutta voi kun ei tuo  musiikki ole meidän jalalle tanssittavaa. No, eipä ole ei - normi Neljänsuora iskee kyllä kädenaltatanssijaan, mutta vanhempi syliotteella tanssiva kansa ei näitä kappaleita osaa välttämättä tanssia. Mutta kuunnella ja katsella oli kuulemma kiva. Niin ja tuolta rouvalta, joka oli nimmaria halunnut saatiin myös me fanit kiitosta ja kannustusta. Ollaan kuulemma tosi mukana, nätisti pukeutuneita ja meidän into saa heidätkin innostumaan.

Sinne se vaan toinenkin ilta kääntyi - aamuyön pikkutunteihin - tai jo isompiinkin ennen kuin ehdittiin nukkumatin luo. Muutama tunti unta ja Ensihoitaja ampaisi ylös ja kohden Tallinnaa - tälle päivällekin oli laadittu tarkka suunnitelma missä sitä maissa käydään ja ah... Ensihoitajan matkaan tarttui kassillinen ihania uusia vaatteita... mihin ihmeeseen nämä kaikki mahtuvat, kun ne pitäisi raahata kotiinkin asti ja mihin ne siellä mahtuvat????!?!?!?

Tänään Ensihoitaja löysi niin paljon kaikkea maista, että meinasi ihan tulla kiire takaisin laivaan. Ei kannata jäädä kyydistä, kun seuraavan matkan lippu oli vielä Suomessa ja illalla paluumatkalla vielä keikka vol 3 tarjolla. Mutta, kun yöllä ei ehtinyt nukkua niin laivan irrottua satamasta saivat aallot taas keinuttaa Ensihoitajan päikkäreille. Ainoa vaan, että 14 jälkeen siivoojat tulivat siivoamaan hyttiä ja Ensihoitajan piti valua kaikkine tavaroineen satamaan odottamaan viimeistä lähtöselvitystä ja takaisin laivaan pääsyä. Ihan yli hankalaa, kun tämän viimeisen matkan Ensihoitaja pääsi varaamaan vasta viikkoa ennen ja näin joutui ottamaan sen toiselta matkatoimistolta, jotta sai luksushytin. Ihan pöljää, ettei Tallink koko laivaa hallinnoivana voi järjestää etukäteen niin, että sama hytti säilyisi eikä laivasta tarvitsisi poistua välillä. Tulisi yhtiöllekin halvemmaksi, kun ei tarvitsisi koko ajan hyttejä siivoilla. Mutta juuri, kun Ensihoitaja vääntäytyi kasseineen ulos hytistä hän törmäsi käytävällä fanituttuihin ja he ystävällisesti tarjoutuivat majoittamaan Ensihoitajan laukut, niin ei tarvinut raahata niitä kuitenkaan maihin välillä. Kiitos heille tästä avusta.


Mutta pian oltiin taas menossa kohden uutta Nelkkuseikkailua - tällä kertaa Ensihoitajan hytti oli bändin ja muiden fanien kanssa eri käytävällä, mutta seuraava hytin oli olisi jo ollut sviitti - eli eikös siinä melkeen matkustettu itsekkin sviitissä? Muuten ihan kiva, mutta siitä hytistä oli kyllä unohtunut jotain - nimittäin lämmitys. Vaikka säädin oli maks lämmöillä tarkeni nippanappa kahden toppatäkinalla vaatteet päällä... mutta tästä lisää tarinassa vol. 3.

Talvi tulee - menkääpäs vaihtamaan talvirenkaat niin ei pääse talvi yllättämään. Tänään oli jo tiet liukkaat ja maa kuurassa. Vaikkakin pekka poudat lupailivat huomiseksi taas +11. Eli on hyvä keli ruuvailla ne piikkikiekot alle tai vaikka lähteä ulos, siivota koti tai vaan nauttia pyhäpäivästä. Hyvää pyhäinmiesten päivää - ajatukset ovat niiden läheisten luona, jotka ovat jo meidät jättäneet - sytytetään kynttilä heidän kaikkien muistolle.

Meillä oli partit - oliks teillä?

Risteily, risteily, risteily, syysloma ja Neljänsuora. Mitenkäs nämä nyt toisiinsa liittyy? No niin, että Ensihoitaja risteilee Neljänsuoraan tahtiin ees sun taas pitkin Itämerta - niin siis tosiaan ees sun taas - toinen reissu menossa ja vielä yksi edessä. Mitenkäs tämä nyt on näin päässyt karkaamaan käsistä tämä reissuaminen? Ai, pitäisikö syitä luetella? 1. Loma 2. Neljänsuora 3. Aina on mukava käydä katsomassa eteläisen naapurin vaatetarjontaa, josta löytyy väliin jotain erilaistakin, kuin meidän seppälöistä. ja 4. työsähköposti/-puhelin ei toimi, kuin suomen verkossa ja näyttää työ fb;kin pudonneen pois, eli loma on oikeasti loma, kun Ensihoitajaa ei saa kiinni sähköisillä vemputtimille - mikä ihana hiljaisuus. Kotona olisi kuitenkin lipsahtanut ja saattanut lukea ja vastailla emailiin. Nyt ollaan siis niin lomalla.

Niinpä alla siis Baltic Queen ja sen alla aaltoileva Itämeri. Satsaus hyttiin ja nukkumapaikkana a-Premium - luksus hytti parivuoteella - ainoa vaan, että nämä laivojen sängyt ovat kovia ja tyynyt vielä pahempia. Tiedetään - paloturvallisuus menee mukavuuden edelle tässä asiassa. Kyllähän se oli taas mielessä, että pitäisikö se ottaa oma tyyny mukaan niin matkasta tulisi astetta mukavampi, mutta seuraavaksi ajatus, että eihän tänne olla nukkumaan tultu. Eikä nukkumaan juuri ole ehditty, kuin aamuyön viimeisinä tunteina Neljänsuoran lauleskeltua illan viimeiset. Musisoinnista tällä reissulla ollaan saatu nauttia, orkesteri nimittäin esiintyy menomatkailtana sen 4:n setin verran, joten...


Ensimmäisenä iltana laivassa oli paljon matkaajia, ja varmaan yhtä runsaasti meitä Neljänsuoraan kuulemaan ja katsomaan tulleita. Lavanedusta täyttyi heti ensimmäisen tahdin noustessa ilmoille ja ensimmäinen kappale sai fanirivit hytkymään ja pomppimaan. Kameroita nousi sieltä ja täältä - show oli alkanut. Ai, että Ensihoitaja pääsi testailemaan uusia objektiivi hankintojaan ensimmäistä kertaa tällä reissulla ja pakko on sanoa, että vaikka ne kalliita olivatkin niin eihän ne rahat hukkaan menneet. Enää ei tullut mieleenkään ottaa vanhaa linssiä siihen kameran päähän - kyllä uusien kuvan laatu oli ihan toista luokkaa. Ainoa, että niiden ulottuvuus on vanhoihin verrattuna heikohko. Lyhyempi putki on vain lähikuvaukseen, pidempikään ei pääse niin lähelle, kuin vanha ja kauas sillä ei pääse ollenkaan - eli putkien kanssa pitää räveltää pitkin iltaa. Lisäksi uudet okulaarit ovat painavia - useita kiloja, että noin niin kuin käsivaralta kuvatessa on pian hauis kipeä ;-)

Mutta siis tuosta edellisestä lopputulemana voi Ensihoitaja onnellisena todeta, että kuvien laatu on aiempaa huomattavasti terävämpi ja liikkuvankin kohteen kuvaaminen onnistuu niin, ettei se "suttaannu" liikkeestä. Kyllä nyt kun on tuohon kuvaamisen aiempaa enempi perehtynyt niin ymmärtää miksi ne putket ovat eri hintaisia ja miksi se f arvo on merkityksellinen. Toki niillä edellisilläkin putkilla ihan kelpo kuvia sai, mutta nälkä kun kasvaa syödessä, myös tässä asiassa. Ensihoitaja taitaa olla himpun hurahtanut kaikenmoiseen kuvaamiseen kaikkialla.

Niin mitäs Ensihoitajan pitikään tarinoida. Ai juu - mahtaakohan eräs herrasmies muistaa, että halusi Ensihoitajan kirjoittavan hänet tarinaansa. Nyt on kirjoitettu - ja vihjeeksi kenestä on kyse niin... moni blogin lukija tuntee tämän pujopartaisen miehen ;-) Niin ja pitääkös niistä pojista tai keikasta kertoa jotain? Ensimmäisen illan energia oli taas mieletön - fanit ja bändi pomppi ja pomppi ja pomppi. Pomppumeininki oli niin kova, että Ensihoitajan aktiivisuusranneke kertoi aamuyöllä hytissä ylitetyn jo reilusti normi työpäivän aktiivisuus lukemat ja vielä oli edessä toinen pomppu ilta. Ensimmäisen illan setti oli taattua Neljänsuoraa - Ensihoitajakin sai kauan toivomansa ja poikien Forssassa lupaaman Vastatuuleen biisin. En kyllä ymmärrä miksei sitä soitella enempi - on niin mahottoman mukava rallatus. Kiitos taas Juha ihan huipusta kappaleesta.

Iltaa kohden meno sen kuin kiihtyi vaikka vain aivan kaikkein uskollisimmat taisivat jaksaa jatkaa heilumista pikkutunneille asti. Kun kaikki kappaleet oli kuultu ja orkesteri vetäytyi lavalta muistamaan meitä nimmareilla oli meitä enää jäljellä enää kourallinen - mutta sitäkin innokkaampi kourallinen. Nimmaria sinne ja nimmaria tänne - valokuvaa sun ja mun kanssa ja teidät kaikki ja niin poispäin. Tämän jälkeen vielä hytissä piti siirrellä kuvat koneelle ja tietenkin katsoa miltä ne uudet kuvat näyttävät - ja hyviltähän ne noin niin kuin yleisesti näyttivät pienen miniläppärin ruudulta, mutta... niitä kuvia oli ja paljon...hups about 3000 kuvaa tuli napsittua - mikä lie Ensihoitajan villinnyt? No, mikä ne uudet objektiivit ja se, että kerrankin kuvista - myös takapulpetin pojista sai kuvia, joista heidät saattoi tunnistaa. Ainoa vaan, että lavarakenne hieman haastoi tuon kuvaamisen takaosaan. Mutta erinäisien venyttelyjen ja kipuilujen ansiosta myös Johan saatiin kuvaan rumpujen takaa.

Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja muutaman tunnin yöunien jälkeen Ensihoitaja vääntäytyi ylös ystävänsä kanssa ja maihin. Pitihän se Tallinnan tarjonta käydä katsomassa ja syömässä vanhassa kaupungissa. Mutta vaikka ilta oli ollut kuinka hauska tahansa ja maissa onnistunut reissu niin uni rupesi painamaan Ensihoitajan ja ystävän luomia - lisäksi aallokko keinutteli laivaa himpun epämukavasti paluumatkalla, joten päiväunet houkuttelivat laivan paluumatkan ohjelmaa enemmän. Hyvä, että herättiin saattamaan ystävä maihin ja hoitamaan Ensihoitajan tämän päivän iltahommat, että Ensihoitaja saa edelleen mennä parti, parti pitkin merta ;-) Kun ystävä oli saatu turvallisesti maihin päätti Ensihoitaja vielä hetken täydentää univajettaan ja jakaa muutaman kuvan fb:ssä, kun pääsi mobiililla satamassa kuvia jakamaan laivan verkko ei riittänyt minkäänmoisen kuvan siirtoon. Tämänkin tarinan kuvitus pitää tehdä vasta suomessa, kun mobiili toimii :-(

Mutta onni tässä kaiken loppumisessa on se, ettei se Ensihoitajalta vielä loppunutkaan - toinen risteily oli vielä edessä... Harmi vaan, ettei toinen ystävä päässyt matkaan erinäisten sattuumusten vuoksi, mutta onneksi laivassa reissasi ees sun taas muutama muukin innokas fani ;-)

Reissu numero kaksi ja kolme tarinoita tulossa ja kuvia... PALJON. Malttakaahan odottaa kiltisti - Ensihoitajakin koettaa malttaa mielensä tämän tökkivän verkon vuoksi - onhan se kuitenkin verkko vaikka hidas onkin.

Ihana lokakuu - miten se onkin näyttänyt meille viime päivinä parhaita puoliaan. Aurinko, ruska Helsingissäkin ja ja ja... Ihan mahtavaa. Tämän loistavan sään vuoksi Ensihoitaja kaivoi mp3:n esiin ja pisti Nelkut korville, lenkkarit jalkaan ja suuntasi uuden kameransa kanssa kohden yhtä lempipaikkaansa Suomenlinnaa. Pikkasenhan tuo sää oli vilpakka, mutta kesällä ansiokkaasti opittu kerrospukeutuminen toimi jälleen. Voi kun tää syksy jatkuisi tällaisena vielä pitkään. Huomattavasti mukavampaahan se on herätä aurinkoisin päiviin, kuin perinteiseen lokakuun sateeseen.

Ai, juu onkos tässä tapahtunut muuta? Onhan sitä kaikenmoista. Junat esimerkiksi eivät tänään toimineet ollenkaan ja kotimatka Helsingistä oli aika haastava. Ai, ette halua kuulla siitä tarinaa. No, kelpaisiko Neljänsuora tarinat? Jollekin ainakin, sillä Ensihoitaja kuuli selkeästi ainakin yhden joon. Mistäs tarina sitten alkaisi? Alkaisiko se torstai iltapäivästä? Torstaina starttasi Länsisatamasta Iskelmän 15-vuotissynttäriristeily. Joo, ei Ensihoitaja ei ollut laivassa, koska perjantaina piti vielä tehdä töitä, mutta oli sopinut rehvilöt muutaman tyttären kanssa satamaan. Siinä tyttäriä odoteltiin sitten yhdessä Aholaidan Hannun kanssa. Monta tuttuahan sinne laivaan meni - hei, hei vaan ja pitäkää hauskaa.


Mutta pääsi Ensihoitajakin tällä viikolla keikalle. Forssaan perjantaina! Fanikaverien kanssa oli sovittu, että kerrankin oltaisiin ajoissa liikkeellä ja oltiin. Syömään ja juoruamaan - ainoa vaan, että suunniteltua ruokapaikkaa ei enää ollutkaan. No, ABC ei petä koskaan. Ruokaa, juoruamista ja kuvia - niinhän se alkuilta meni. Netistä oltiin katsastettu, että Status avaa ovensa 21 ja hyvissä ajoin jengi oli Statuksen parkkipaikalla. Siinähän se oli bändin bussikin parkissa ja roudaus hyvässä vauhdissa. Koska ulkona oli kylmä odotella ovien avautumista ahtautuivat eri puolilta maata saapuneet fanit yhteen autoon nostattamaan tunnelmaa. Autossa soi tietenkin Neljänsuoran Juhlat ja kohta päästäisiin sisään. Ovien auettua heti ostamaan lippuja ja sisälle. Siellähän oli orkesterin pystyttäminen täydessä vauhdissa ja paikalla - ööö - me. Kyllähän sinne pian saapui muitakin tuttuja ja mehän saatiin oikein privakeikka, kun tehtiin soundchekiä muutaman biisin verran. Niin ja kuultiin Anttia sähkökitaran varressakin.

Pikku hiljaa ihmisiä alkoi valua paikalle ja paikat lavan edustalta oli varattava, jos hyvän paikan aikoi saada. Puolelta yöltä odotus palkittiin ja Aalloilla aalloilla pamahti soimaan. Tuttua ja varmaa villiä menoa, vaikkakin koskettimien takaa Jasse olikin vaihtunut Samuliin (toivottavasti nimi oli oikein). Lava vain oli aika pieni Ketosen hypyille ja katto pelottavan lähellä ;-) Mutta ei se paljon menoa haitannut. Vauhtia riitti vaikka takana oli jo päivällä keikka Iskelmän synttäriristeilyllä. Taas se keikka loppui, juuri kun meno alkoi olla parhaimmillaan. Nimmarit ja kuvat ja heippa - nähdään!

Kyllä nuo keikkapaikat saisivat aloittaa nuo esiintymiset aiemmin - ei ei ei, tuo keikka puolelta yöltä ja siihen kotimatkat päälle, ei oikein jaksa. Pitää jättää montaa väliin. Jos esiintymiset alkaisivat 22 niin voisi ajella vähän kauemmaskin katsomaan, kun silti olisi kotona ihmisten aikaan. Tanssilavat on ihan parhautta, kun niiden keikat alkaa jo 20-21. Hei kaikki ravintoloitsijat - bändi lavalle aiemmin! Ensihoitaja on ihan liian vanha siihen, että kotiin tullaan yhtä aikaa Hesarin jakajan kanssa.

Mutta mitäs muuta Ensihoitajalla olisi tässä tarinoitavana? Ei kait sen erikoisempaa - seuraavia keikkoja odotellessa. Tässä välissä on töiden lisäksi tiedossa muutakin kivaa in real-life. Kyllä ne pojat siellä säilyy vaikkei niitä nyt muutamaan viikkoon pääse kuulostelemaankaan.

Muistakaa nauttia viimeisistä auringon säteistä ennen kaamosaikaa. Niin ja vielä kerran muistutus heijastimet heilumaan.

Ohjaajan ohjeet studiossa toimimiseen

Nikon kanssa pyöräytettiin lipun studioon

Uskomatonta mihin aika katoaa ja miten ei kerkeä taas yhtään mitään. Ensihoitajan vuorokaudesta on varmasti poistettu tunteja - ehkäpä juurikin yöstä, koska kokoajan väsyttää ja herätessä tuntuu juurikin siltä, että olisi vasta päänsä tyynyyn painanut. Syksy etenee kohden talvea ja etelässäkin on jo mitattu pakkasasteita. Töissä kiireet sen kun lisääntyvät ja pikkuhiljaa Ensihoitajan viikonloputkin rupeavat täyttymään. Mikä ihme siinäkin on, että joka viikonlopulle on jotain puuhaa. Mutta viime viikonlopun Ensihoitaja pyhitti vain itselleen ja oleilulle - no mitä nyt piti himpun kotia kohentaa, mutta muuten. Ei töitä, ei keikkaa, eikä mitään mikä olisi ollut pakko. Mitäs tällaiseen viikonloppuun sitten mahtui? Ai mitä - no soppailukierros ja uusi kamera. Ensihoitaja on pikkaisen pahasti hurahtanut nyt tuohon kuvaamiseen ja piti löytää jotain järkkärin ja kännykameran väliin. Tämä se sitten olikin operaatio.

Skumppaa ja liput studiolle - niin ja ankkakin vielä

Didi viihdytti illan päätteeksi Memphisissä

Lauantaina Ensihoitaja pisti Neljänsuorat korville ja lenkkarit jalkaan ja hus töppöstä toisen eteen ja kohden stadia. Alkoi armoton kilpakierto kamerakaupasta kauppaan. Rajala - osta tuo, no se maksaa 799 e. Ööö, siis hain kohtuu hintaista kameraa, joka paikkaisi järkkäriä, muttei kuitenkaan olisi ihan rihveli. Samalla tuli toki vertailtua erilaisia objektiiveja ja voi olisihan niitä mieleisiä ollut - hym hinta about 1000e +- 200e. Eli ei muuta kuin säästöhommiin. Kaksi on, jotka on kyllä pakko saada. Jospa kesään mennessä viimeistään, edes se toinen ;-). Kierros siis jatkui "halvempiin" kameraliikkeisiin. Gigantti - ei mitään toiveita vastaavaa ja eihän siellä edes saanut palvelua, Anttila - muutama varteen otettava vaihtoehto, mutta eihän myyjät osanneet oikeastaan mitään kertoa kyseisistä aparaateista. Ikävä tuota lopetettua Anttilaa, jossa oli huippuosaaja kamera-asioiden suhteen. Hym, mistä vielä voisi kysellä - Stokkalta tottakai. Siellä oli aivan ihana miesmyyjä, joka esitteli erilaisia vaihtoehtoja, mutta totesi, ettei hän juurikaan tunne kameroita - tule huomenna silloin paikalla on myymälän kamera ekspertti. Eli lauantai päivä oli etsitty kameraa ja kotiin lähdettiin ilman kameraa. Kotimatkalla piti vielä poiketa toisessa Rajalan liikkeessä ja sieltähän löytyi eräs kiinnostava kamera Nikon S9900, mutta vielä Ensihoitaja ei tehnyt päätöstään, odotetaan sunnuntain kameraekspertin neuvoja.

Voitolla yöhön studiolla



Juuso - Mäkkäri ja Nintendo asu

Sunnuntai alkoi lauantain toistintona ja Ensihoitaja ampaisi taas kohden stadia ja kamerakauppoja. Stokkan kameraekspertti löytyi ja hän suositteli Olympusta - hieno oli peli, mutta hieman oli kova hinta, noin niin kuin väli kameraksi. Mikäs olisi sitten vaihtoehto kaksi. Yllättäen eksperttikin tarjosi samaa Nikonin kameraa, jota Ensihoitajalle oli aiemminkin jo suositeltu. Puhuttiin myös Canonin powershot xs60:stä, mutta ammattilaisen toteamus oli, että ei, jos on jo järkkäri. No, nyt Ensihoitaja oli toiveikas - ostan tuon Nikonin. Mutta voi, eihän niitä ollut hyllyssä. Kierros jatkui siis kaiken stadissa ramppaamisen jälkeen nettikauppaan. Nettianttila tarjosi kyseistä kameraa aikaisempia tarjouksia halvemalla ja Ensihoitaja päätti lähteä tilaamaan kameraa. Sivusto auki ja vielä muutama kameravertailu. Jostain siihen kesken vertailun sitten putkahti nettimyyjä neuvomaan kameran valinnassa. Mikäs Ensihoitajan kannattaisi nyt ostaa, jos aikoo kuvailla hämärässä keikoilla, festareilla, luontoa, liikkuvia kohteita jne. ja käytössä on jo järkkäri? No Sonyllä olisi tuollainen tai sitten tuo Nikon... Taas tuo Nikon putkahti vastaan, mutta... Sony on parempi hämäräkuvaukseen ja siinä on laadukkaampi kenno. Toisaalta Nikon on kääntyvällä näytöllä ja siinä on paremmat säätömahdollisuudet. Taas alkoi uusi vertailu. Kumpi nyt olisi se parempi Ensihoitajan käyttöön? Lopulta pitkän nettikeskustelun, vertailun ja suunnittelun jälkeen Ensihoitaja päätyi sitten tilaamaan Sonyn noiden teknisten ominaisuuksien vuoksi. Tänään sitten kamera saapui ja ehkäpä perjantain Neljänsuoran keikalla päästään testailemaan kameraa käytännössä. Kyllä se kuitenkin tuntuu kovin pieneltä ja kevyeltä käteen tuon järkkärin jälkeen, mutta siis voi ottaa mukaan vaikkapa vaan sinne kaupunkireissulle, jonne ei tule järkkäriä mukaan otettua.

Petri Nygård odottaa vielä esitystään

Nyt siis Ensihoitajalla on vihdoinkin jotain muutakin kuvauskalustoa, kuin järkkäri tai kännykkäkamera. Toivottavasti voi olla tyytyväinen tuohon kameraan ja valintaansa. Nykyään tuntuu olevan niin älyttömästi noita kameroita ja eri teknisiä ominaisuuksia, että enää tiedä mitä kaikkea pitäisi huomioida.

Ja juontajana tietystä Mikko Leppilampi

Jugille tauolla puuteria

Mutta mitäs muuta Ensihoitaja on tässä parin viikon aikana puuhaillut? Viimeksi Ensihoitaja kertoi päässeensä Voitolla yöhön lähetyksen kuvauksiin televisioon. Eli siellä oltiin toisen lähetyksen kuvauksessa Heli-keijun kanssa. Aiemmin Ensihoitaja ei olekaan koskaan ollut tuollaisessa televisiokuvauksessa ja vielä suorassa lähetyksessä. Joskus lapsuudessa katsomassa laivalla mega-visan kuvauksia, mutta ei muuta. Olihan se jännää - Ihmiset odottivat studion ulkopuolella ja vihdoin studioon päästyä kävi kauhea kuhina siinä, kuka istuu ja missä ja mistä näkee parhaiden tai mistä voisi päästä kameraan. Ensihoitaja ja Heli-keiju päättivät istua alas, ensimmäiselle vapaalle paikalla, joka tulee vastaan ja sieltä sitten lähetystä katseltiin.

Voitolla yöhön formaatti ei ollut vielä tuossa vaiheessa ihan täysin auennut Ensihoitajalle, mutta mitä sitten, hienoja esityksiä julkimot esittivät. Aivan huimaava chearleading show, tikkaritrapetsiesitys, triggaus ja tulishow (apua Ensihoitaja ei tiedä miten tuo triggaus pitäisi kirjoittaa ja mikä sille tikkariviritykselle olisi oikea nimi, mutta...) Kyllähän näitä oli ihan eri fiilis katsella siitä lähietäisyydeltä, kuin kotoa telkkarista. Varsinkin Petri Nygårdin tulishow oli aika lattea televisiossa, kun oli nähnyt, tuntenut ja haistanut oikean shown. Jokainen tulen heilahdus tuntui katsomoon lämpönä kasvoilla ja savu täytti studion. Ei siitä voinut olla innostumatta. Ehkä yksi illan hienoimmista esityksistä.

Oli siis mahtavaa voittaa liput studiolle, vaikka Ensihoitaja alun perin ajattelikin, ettei edes ole hirveän innoissaan ja viitsiikö sitä edes lähteä katsomaan. Kyllä kannatti ja siinähän se formaattikin pikkuhiljaa selkeentyi. Eli Ensihoitaja katsoi viime sunnuntaina ensimmäisen kerran lähetystä kotikatsomossa ;-)

Kuumia keikkoja lupailivat...

Mutta tällä kertaa kameran hankinta juttuja - enää muutama päivä ja sitten kuulostellaan ja katsoskellaan taas Neljänsuoraa. Harmi vaan, että Iskelmän synttäriristeily jää väliin työkiireiden vuoksi, mutta perjantaina taas! Uusi kamera messissä tietenkin ;-) ja vanha vielä varmemmin.

Liikkukaa varovasti ensimmäiset liukkaat tavoittavat meidät täällä Etelä-Suomessakin  - muistetaan myös se pirullinen mustajää. Pukekaahan myös päälle riittävästi - kaulahuivit kaulaan ja Nelkkupipot päähän. Lisäksi HEIJASTIMET heilumaan jokaiselle kiireen vilkkaan.