Ensihoitaja sai aivan loistavan idean luettuaan Facebookiaan tänään. Syksyllä Anssi Kela ja nyt Juha Tapio ovat tehneet privakeikan yhden faninsa olohuoneeseen. Miksei Neljänsuora ole tehnyt tällaista. Nyt Nelkun pojat tällainen kisa käyntiin seuraavan tuhat luvun ylittyessä fb-seuraajissa. Toki voitte aloittaa harjoittelemalla olohuonekeikkaa tekemällä sen Ensihoitajan olohuoneeseen. Ainoa vaan, että on tämä olohuone sen verta pieni, että voi tehdä tiukkaa viiden miehen mahtua sisään soittimineen niinpä Ensihoitaja voisi lahjoittaa esiintymisen työpaikkansa kahvitilaan, jolloin olohuone keikasta pääsisi nauttimaan useampikin. Tällainen keikka voisi piristää Ensihoitajan lisäksi myös Ensihoitajan työtaakan alle nääntyviä kollegoita. Jaettu ilo on kaksin kertainen ilo ;-) Sitä paitsi Ensihoitaja on saanut käännytettyä useammankin kollegan kuuntelemaan Neljänsuoraa.

Niin kaikkea se some maailma teetättää julkisuuden ihmisillä. Tykkäysten mukaan järjestetään erilaisia kilpailuja ja privakeikkoja. Ihan loistava tapa markkinoida itseään ja edustamaansa organisaatiota. Tällainen toiminta aiheuttaa myös fanien keskuudessa ennen näkemätöntä kuhinaa ja somepäivitysten seuraamista, jos seuraavalla kerralla minä voittaisin! Nyt siis odotellaan Jari Siltsu Sillanpään ja Neljänsuoran vastavetoja aiemmin mainittujen poikain privakeikkatempauksiin ja esimerkiksi eri radiokanavien tuotepalkintokampanjoihin aina uuden 1000 tykkääjään rajan rikkoutuessa. Siltsu voisi vaikka jakaa uusia levyjään ja Neljänsuora Hartwall dvd:itä.

Tästä Ensihoitajan mieleen tulikin, että viime viikolla tulla putkahti päivä postin mukana laatikosta Neljänsuoran liekeissä dvd ja cd. Muutamaan otteeseen on tuo katsottu ja muisteltu viime joulun aluksen keikkaa. Oli muuten mahti keikka. Kaksi Ensihoitajan ykkössuosikkia lauteilla samana iltana. Eikä se Cheekin ilmaantuminenkaan konsertin lopulla ollut yhtään hullumpaa. Voisi vaikka heti ottaa uusiksi. Niin se lupaili Antti siinä videolla, että oma konsertti olisi joskus suunnitteilla, jospa sitten olisi Sillanpää lämppärinä.

Tuosta fanitavarasta ynnä muusta höpinästä tuli mieleen, että Ensihoitaja tilasi viime tekstissä kalentereita omista kuvista. Sieltä ne tuossa männä viikolla tulivat ja voi ei - kyllä ne oli upeita. Työpaikalle kalenteri ambulanssin kuvilla ja kotiin Neljänsuoran keikkakuvilla. Tulihan sitä tilattua muutakin esimerkiksi kummipojalle t-paita ambulanssin kuvalla. On nimittäin kummipoika vähän niin kuin tullut kummitätiinsä ja aloittanut jo kasvupolun ensihoitajaksi. Niin ja se muki - Antti toisella sivulla ja Ensihoitaja koko bändin kanssa toisella puolen. Eipä enää työkaverit ota Ensihoitajan mukia kahvin juontiin. Siis tämähän on todella tärkeää, koska Ensihoitaja ei ole ikinä oppinut kahvia juomaan ja on koko ikänsä väittänyt, että kuppi, josta kerrankin on juotu kahvia maistuu kahville aina. Sitten, kun ei tykkää kahvin mausta, ei Ensihoitaja enää voi juoda mukista. Niin kun Ensihoitaja ei edes juo teetä vaan ainoastaan vettä sokerilla ;-)

Tuo omista kuvista tehtävien tuotteiden bisnes onkin nykyään vallannut ison jalansijan erilaisilla tuotemarkkinoilla ja lähes mitä vain saa omalla kuvalla. Vielä, kun saisi kuvan painettua vaikkapa teema-kuppiin niin istuisi kattaukseenkin tai vaatteet olisivat muutakin kuin pelkkiä t-paitoja. Jos kuvan/tekstin saisi painettua erilaisiin normi arjessa käytettäviin vaatteisiin niin jopa olisi hauskaa. Salihousut, joiden lahkeessa lukisi isolla Neljänsuora tai tanssitreenitrikoot, joissa olisi tanssii kuin John Travolta. Tällaisia voisi luoda vaikka mitä ja Ensihoitajan luova runosuoni osaisi kyllä napata "parhaat palat" painettavaksi. Ensihoitajan taitaa olla paras nyt lopettaa tästä tarinointi tai kohta tulee ruvettua tehtailemaan itselleen hauskoja fanituotteita. Tuohon Neljänsuoran Löytäjä saa pitää takin selkätekstiinkin olisi ollut hauska näin pikkujoulu aikana lisätä vielä mut, jos pikkujouluista kotiutuminen on loppunut kesken matkaa. Sitten olisi vaan löydetyt "ihmetelleet" mistä aamulla heräävät ;-))))

Mutta nyt Ensihoitajan pitää lopettaa, koska huomenna on viimeinen työpäivä ennen joulutaukoa niin pitää vähän katsastaa mitä sitä pitäisi víelä tänä vuonna hoitaa. Seuraavalla kerralla saattaapi olla luvassa kuvia noista omakuva tuotteista, mutta nyt Ensihoitaja kirjoittaa - ah niin rakkaalla - Surfasellaan ja vaikka tämä muistitikun tunnistaakin niin kännykästä siihen ei kuvia voi siirtää, koska kyseessä ei ole pro versio ja omia ohjelmia ei voi tähän asentaa. Eli seuraavassa tekstissä ehkä jo kuvallisena ;-)

Ensihoitaja vetäytyy nyt joulutauolle myös blokista, joten hän toivottaa kaikille rakkauden täyteistä joulun aikaa ja onnekasta vuotta 2015! Pitäkää huoli läheisistänne ja liikkukaa varovasti kaiken joulukiireen keskellä tuolla ruuhkaisilla ja mahdollisesti liukkailla teillä.


 

Meni viikko ja puolitoista

en jaksa jaloilleen

vieläkään nousta

mä tarviin vielä vähän aikaa

mut aika valuu pois

kuin hiekka sormien välistä

se pakenee

(Viimeinen äkkilähtö: Johannes Agge)

Tällä johdannolla lähtee tänään teksti ;-)

Taas on viimeisen tekstin jälkeen ehtinyt vieriä runsaasti vettä Vantaanjoessa ja tapahtua kaikenmoista. Ensihoitaja on tehnyt - yllätys töitä ja töitä ja vielä enemmän töitä, mutta ehtinyt siinä välissä jo suunnitella helmikuulle kaikenmoista mukavaa, kuten NELJÄNSUORAN risteilyjä yhdessä ystäviensä kanssa. Voi tulisi jo helmikuu ;-) Lisäksi Antti Ketosen uusi joulusinkku on ilmestynyt ja sen sai ensi kuunteluun eilen... Niin ja joululahjoja on tehty, suunniteltu ja ostettu. Tuossa ihmetellessä mitä sitä antaisi lainalapsilleen ja läheisilleen jouluna niin osui silmään mainos omista kuvista tehtävistä kalentereista, jotka olivat tarjouksessa. No siinähän onkin ideaa ajatteli Ensihoitaja ja aloitti virtuaaliaskartelun. Kalentereita seinälle ja pöydälle, paitoja ja mukeja kaappiin pölyttymään... Ensihoitaja päätti myös muistaa tänä jouluna itseään ja virtuaaliaskarteli itselleen Neljänsuoran kuvilla täytetyn kalenterin kotiin ja ambulanssin kuvilla töihin. Miljoonan kuvan muokkauksen ja käsittelyn jälkeen Ensihoitajalle luvattiin tilauksen kasvettua vielä oheistuotteita alennuksella - voitte arvata mitä Ensihoitaja tilasi? Ai ettekö arvaa? No mukin kuvalla itsestään Nelkkujen kanssa ;-) Mietinnässä oli myös muki Ensihoitajasta ja ambulanssista, mutta hetken mielijohde päätti, ettei työasioita katsella kahvee-tunnilla.

Mitähän laulaisi seuraavaksi?

Tiukka kitarasoolo

Tunnelmointia silmät kiinni

Taustojen laulaminenkin on rankkaa hommaa

Bassokuviot

Helmikuussa Ensihoitaja on siis suunnitellut muutamaa Neljänsuoran risteilyä yhdessä ystäviensä kanssa. Heli-keijun kanssa ruotsin risteilystä ja Muumimamman kanssa Tallinnan matkasta on puhuttu jo niin paljon, että koko risteilyt hyppäsi Ensihoitajan uniin. Unessa "nainen kajaalilla silmät maalaa - iltaa odottaa" (Aurinko) ja pukeutuu parhaimpiinsa. Ensihoitaja suuntaa lavan eteen kameran kanssa hyvissä ajoin ja ihmettelee kovasti yökerhon hiljaisuutta - missä kaikki muut ovat? Orkesterin olisi jo pitänyt kiivetä lauteille, mutta vieläkään ei näy kuin Ensihoitaja. Sitten tulee kuulutus - esiintyminen on peruttu! No mutta Ensihoitajahan voi itse järjestää ohjelmaa... - Juuri silloin välähtää lattialla kännykän näyttöön valo ja hiljainen piipitys saa Ensihoitajan unen katomaan - puf- ja heräämään pimeään marraskuun aamuun. Kuulemma todella pimeään ja synkkään sillä aurinko näyttäytyi kyseisen kuukauden aikana vain muutamia minuutteja. Onneksi Ensihoitaja ei kuitenkaan viettänyt marraskuuta Suomen synkimmässä paikassa Kuopiossa, jossa aurinko näyttäytyi vain 12 minuuttia koko kuukauden aikana.

On se aurinko joskus siellä Kuopiossa paistanut ja ollut pakkastakin,

koska tämä ambulanssi seisoo Kallaveden päällä

Eihän nämä unet tähän loppuneet. Pojat jakoivat sivustollaan kilpailun ja unessa kilpailun palkintona artrikkelin kirjoitus lehteen Neljänsuorasta. Ensihoitajahan oli ihan täpinöissään, koska rakastaa kirjottamista ja tykkää tuosta Neljänsuorastakin. Ensihoitaja saapui ajoissa haastattelupaikaksi valitun studion yläkertaan mukanaan vihko, jossa tekstiä oli jo useampi sivu ja koko ajan kynä kävi. Juuri kun rappusista kuuluu - "täältä tullaan äläkä kysy miksi tätä tehdään, kun kaikki sen tietää hyvä palkka - huonot työajat." Ja taas se riivattu herätys alkoi itsepintaisesti piipittää lisäten volymiaan kokoajan korvan juuressa. Juuri, kun olisi päässyt sen artikkelin kimppuun.

Mitäs sitten ensihoitomaailmaan kuuluu? No oikeastaan ei mitään erikoista tai aika paljonkin, mutta ei varmaan lukijoita kiinnostavaa ja osa on sensuroitava tietosuojan vuoksi, koska Ensihoitaja kirjoittaa julkista blogia. Mutta jospa palattaisiin taas vuosiin ennen Ensihoitajan syntyä. Ensihoitaja voisi vaikka kertoa tarinan työssäoppimisjaksoltaan ambulanssissa ja elämänsä ensimmäisestä kanyloinnista. (siis niille, jotka eivät tiedä mitä on kanylointi niin se on suoniyhteyden avaamista neste/lääkehoidon aloittamista varten)

Ensihoitajahan siis opiskeli aikaa ennen ensihoitaja opintoja suuren laman keskellä yhdeksänkymmentäluvun lopulla. Terveydenhuolto-oppilaitokset muuttuivat AMK:ksi ja rakenneuuudistus laman lisäksi söi koulujen määrärahoja. Näiden ja muiden syiden vuoksi Ensihoitaja ei ollut ikinä päässyt kanyloimaan oppilaitoksessa. Ainoastaan pistämään lihakseen, ihon alle ja ottamaan verinäytteen. Työssäoppiminen ambulanssissa oli opintojen viimeinen harjoittelu, joten tottakai ohjaajat ja muut työkaverit olettivat, että kyllähän sitä sairaanhoitajaopinnoissa on opeteltu kanyloimaan, kun pelastuskoulussa niitä kanyyleita laitellaan oikeasti miljoona kertaa opintojen aikana.

Tuli sitten se kiireetön hälytys, jossa piti kanyloida. Ambulanssissa oli töissä kokenut lääkintävahtimestari ja vasta valmistunut pelastaja. Ensihoitajan ohjaaja kysyi - kumpis kanyloi? Nuori pelastajapoika toteaa siihen, laita sä, kun oot varmaan niitä enempi laittanut niin hän katsoo vielä tän kerran. Eihän Ensihoitaja siinä sitten voinut ääneen sanoa, ettei ole koskaan kanyloinut itse, ettei potilas ajattele - hui kauheeta mitä hoitajia tänne oikeen tulee.... Reippaasti Ensihoitaja totesi, että kyllähän tuo Nakke Nakuttaja neuvoo niin mä voin laittaa. Nyt tuli suorituspaineita. Ensihoitaja ottaa kuitenkin reippaana tyttönä esille kanylointivälineet ja aloittaa puuhaamisen. Nakke neuvoo tarkasti jokaisessa vaiheessa Ensihoitajaa ja kuinka ollakaan siellä se kanyyli on - suonessa. Nyt voidaan paljastaa kaikille, että mä oon kyllä aika kova kanyloija - tähän mennessä onnistumisprosentti 100! Ihan huikeeta oli se, että tuo nuori pelastajapoika vielä uskoi Ensihoitajan todellakin kanyloineen paljon ja aina onnistuneesti ;-) Lupasi kakun ostaa työpaikalle tuosta suorituksesta - sen kakun ääressä kahvilla Ensihoitaja sitten paljasti, että kyseessä oli 100%:n suoritus, mutta niitä oli vain yksi :-)

Onneksi opetuksen laatuun on nykyään satsattu vaikka Suomi talouden pohjalla on nytkin ja niitä kanylointeja pääsee ja niitä pitää harjoitella useampaan otteeseen jo oppilaitoksessa. Tästähän päästiinkin sitten aiheeseen ensihoito ja sen opiskelu Suomessa. Viimeisessä Ensihoitaja-lehdessä luki, että amk koulutuksen alas ajoa mietitään ja heti seuraavalla sivulla, että toisella asteella aloitellaan ensihoitaja perustaso koulutusta.  On se kumma kuinka tuo ensihoidon koulutusmaailma elää koko ajan, mutta toivottavasti nämä uudistukset toisivat lisää osaamista ja laatua koulutukseen. Ensihoitaja toivookin, että toisen asteen koulutuskokeilu ja amk:n alasajo puheet johtaisivat siihen, että Suomeen saataisiin samanlainen ensihoidon kaksi portainen koulutusjärjestelmä kuin esim. jenkeissä on, että ensin muutaman vuoden perustason opinnot ja sitten töihin vähintään pariksi vuodeksi ja sitten ne, jotka haluavat voisivat sujuvasti jatkaa hoitotason opintoja pari vuotta. Tällöin turha tuplakouluttaminen jäisi pois, kaikki aloittaisivat perustyöstä ja oppisivat sitä arvostamaan sekä koulutuksen pituus olisi jonkinmoisissa mittasuhteissa ensihoidon palkkoihin.

Pohjoisessa on törmätty hieman tutusta poikkeavalla värityksellä oleviin ambulansseihin

Nyt päästiin kyllä sellaisten asioiden äärelle, joista Ensihoitaja voisi kirjoittaa vaikka uuden "raamatun". Ilman kunnollista perustason koulutusta ei ole olemassa osaavia ensihoitajia ja ilman toimivaa perustason ei ole toimivaa ensihoitojärjestelmää. Niin se vaan on, että siellä hoitotasolla hifistellään niiden lääkkeiden kanssa ja johdetaan tilanteita, mutta jos ei osata kohdata sitä vanhaa mummua, jolla on epäselviä pitkittyneitä yleistilaa laskevia oireita ei kohta tarvitse hifistellä. Ensihoitaja tietää, että tuolla edellisellä kommentilla nostatti noin niin kuin puolen ensihoitokentän karvat pystyyn, mutta niin se vaan on, että 90% keikoista hoituu perustasolla ja siellä ensihoidon perustyö tehdään. Hienoa on, että on olemassa korkea tasoiseen hoitoon pystyviä yksiköitä ja niin pitääkin olla, mutta hyvä perustaso on kuitenkin kaiken työn a ja o. Siellä kuitenkin kohdataan suurin asiakasmäärä. Ensihoitaja voi vaan toivoa, että kaikki ajattelisivat samoin - varsinkin ne päättäjät, joilla on mahdollisuus vaikuttaa ensihoidon koulutukseen ja sen vaatimukseen. Ensihoitaja lupaa ainakin omalta osaltaan tehdä kaikkensa koulutuksen ja ensihoitoverkon kehittämiseksi ja parhaaksi.

Siilinjärven vuodeosastolla ambulanssi ruuhka  ja yksi haluaisi vielä pihaan...

Mutta nyt Ensihoitaja vetäytyy taas blogi-koomaan ja toivottaa kaikille hyvää alkanutta joulukuuta - kauan ei enää tarvitse odottaa, kun joulupukki muistaa kaikkia kilttejä lapsia ja aikuisia ;-)