Voihan aallot, aallot... Ensihoitajan alku vuosi on kyllä ollut yhtä keikkumista aalloilla. Ensin Tukholmaan, sitten Tallinnaan ja taas Tallinnaan. Lisäksi muutama uusi risteily on jo varattu. Se vaan on niin helppoa lähteä katsastamaan poikia tuonne merelle, kun ei tarvitse miettiä sitä mihin majoittuu tai kuka ajaa vaan sen kun kävelee laivaan ja keikan jälkeen hyttiin. No, toki kevään risteilyt lähtevät tuolta länsirannikolta, mutta aina ei voi voittaa. Ei tuo näyttänyt kovin kalliilta tuo junamatkakaan, joten vr:n halpuutusten myötä Ensihoitaja varasi itselleen jo osan matkoistakin. Kivaa, että on keväällekin jotain mukavaa tiedossa. Eipä taida Ensihoitaja aiemmin olla Turusta risteilylle lähteneenkään. Joskus teinivuosina Ahvenanmaalle - silloin, kun reitillä keinui Diana II ja Calypso. Calypso hävisi nopeasti näiltä meriltä lamavuosina, mutta Diana II siirtyi Eckerö Linen  laivaksi - nimi on jo kadonnut Ensihoitajan hatarasta päästä.

Mutta tämän aasinsillan kauttahan päästään sujuvasti Eckerö Linelle eli taas mentiin Finlandialla. Toinen Nelkkuristeily putkeen. Nyt Ensihoitajalla oli matkassa ystävä lastensa kanssa. Eli päästiin pomppimaan, koska mitäs muuta ne lapset halusi kuin pomppia. Tänään laivan henkilökunta oli vaihtunut ja nyt risteilyisäntä aloittin illan juontamalla Neljänsuoran lavalle. Edellisreissulla bändi sai ihan itse juontaa itsensä. Heti kyllä tuli ammatillisempi kuva laivan toiminnasta, kun risteilyisäntä kävi pyörähtämässä lavalla.

Lavalle marssi 4 tuttua ja yksi vähän vähemmän tuttu bändiläinen. Niin Jassea tuurasi edelleen Samuli. Ja niin keikka alkoi. Tänäkin iltana luvassa 4 settiä taattua Neljänsuora laatua. Harmi vaan taas se, että mentiin edellisen keikan seteillä tai no eri järjestyksessä, mutta kuitenkin. Taisi siellä muutama uusikin kappale pyörähtää seassa, mutta huutoäänestyksellä ei kappaleita voinut nyt toivoa, koska Samuli ei ollut vielä ehtinyt opiskella koko bändin tuotantoa. Niin ja tanssimusiikkiakin piti tarjoilla tanssin ystäville. Niin siis soitettiin oikeasti tanssimusiikkia. Bensaa suonissaan ja Jätkän humppa. Eipä ole juuri normisti keikoilla kuultu. Yleensähän ne poikien humpat on Mersuhumppaa ja Lolitaa. Tangon tahtejakin taivuteltiin, valsseja unohtamatta. Myös uudemmat hitit, kuten west coast twingiä kuultiin illan seteissä. Kyllähän taas olisi ollut tanssittavaa, jos olisi niitä tanssikavereita ollut.

Niin siis laivalla oli edellisiltaa enemmän matkaajia varsinkin menomatkalla, mutta eipä tanssilattia tuntunut houkuttelevan, kuin meitä lasten kanssa. Pyörähtihän siellä muutama pari varsinkin Hilman ja Onnin siivittämänä, mutta vähässä olivat arki-illan tanssijat. Niin ja ne laivan harvat miehet taisivat kaikki olla siellä soittimien takana ;-)

Ilta taittui laivan keinahdellessa aalloilla kohden Tallinnaa ja taas takaisin Helsinkiä. Hieman se taisi nytkin keinutella, mutta pomppumeiningillä sitä ei niin huomannut. Illan vanhetessa sinne tanssilattialle uskaltautui vähitellen muutama muukin laivaan eksynyt fani ja tanssin haluinen pariskunta - niin ja Antti. Siellä se lauloi keskellä tanssilattiaa ja välillä jopa pitkin yleisöä. Kylläpä se on kiva tuo langaton mikrofoni.


Illan päätteeksi Ensihoitaja pääsi ulos laivasta auton kyydissä, sillä ystävällä oli auto seilannut laivan mukana. Kiva nähdä miten sieltä laivasta pullahdetaan maailmaan autokannen kautta, koska Ensihoitaja ei koskaan ennen ole edes käynyt autokannella - tai no joo teinivuosina Isabellalla katsomassa Megavisaa. Vai oliko se Isabella, jolla kuvattiin Megavisaa. Voi niitä aikoja 24 h risteilyjä Itämerellä Isabellalla ja Cinderellalla. Välillä laivat seisoivat vaan merellä eikä paatteja kiinnitelty naapurimaan rantaan. Harmi, että kumpikin näistä nuoruuden laivoista on nykyään poissa tai no Cinderellahan pyörähti tuossa yhtenä talvena muutaman risteilyn, jolloin tietenkin piti käydä muistelemassa nuoruutta. Mutta Isabella, tuo nuoruuden lempilaiva on poissa - Harmi!

On tuo risteily kulttuuri muutenkin ihan hirveästi muuttunut. Näin jälkikäteen ajatellen tuntuu, että silloin laivat olivat aina tupaten täynnä ja ihmiset ihan hirveässä humalassa. Nykyään humalaisten määrä on vähempi tai sitten aikuisena kaikki näyttää erilaiselta. Toisaalta, ehkä risteilylle tullaan nykyään seurustelemaan, nauttimaan ruuasta ja viihteestä. Känni voidaan sitten juoda kotona niillä maista ostetuilla halvoilla alkoholeilla - tai tiedä sitten. Harvemminhan sitä Ensihoitaja on nykyään risteillyt viikonloppuisin ja viikolla matkaajat ovat monesti hyvin eri tyyppisiä.

Mutta mitenkäs tässä päädyttiin muistelemaan nuoruuden merimatkoja, kun piti kirjoittaa Neljänsuoran keikkaristeilystä. Niin se vaan siis ilta kului poikien uuden levyn ja vanhemman tuotannon parissa. Hyvin soitti Samuli vaikka välillä hänelle haasteita heitettiinkin tuntemattomampien biisien muodossa. Keikan päätteeksi piti sitten kuvata poikia ja matkaseuraa poikien kanssa. Niin ja lasten oli tottakai saatava yhteiskuvat idoliensa kanssa. Lopulta laiva oli maissa ja kotimatka sai alkaa väsyneiden mutta tyytyväisten matkaajien osalta.

Nyt Ensihoitaja on vetäytynyt keikkatauolle ja tarinat seuraavien viikkojen aikana ovat sitten vanhojen muisteloa sekä niitä ensihoitotarinoita tai sitten jotain ihan muuta ;-) Nauttikaahan te talvilomistanne, joilla sellaisia nyt on - tämä viettää talvilomaa vasta myöhemmin... seuraavien Nelkkuristeilyjen merkeissä ;-) Ai, juu muistakaahan käydä äänestämässä poikia Emmagaalassa, kun nyt ovat tuon voittoputken avanneet niin voitaisiin samaa rataa jatkaa.

Voi pojat minkä teitte - tai siis me kaikki teimme, kun äänestimme Neljänsuoran voittoon. ONNEA Neljänsuora - vuoden orkesteri. Ihan mahtava juttu! Kyllähän se jo tuolla työmäärällä kuului orkesterille. Takana pitkä ura ja edessä toivottavasti yhtä pitkä.












Tuo perjantai 12.2. oli bändille siis historiallinen päivä, mutta varsinkin henkilökohtaisella tasolla yhdelle sen jäsenelle vielä isompi päivä. Johanille syntyi esikoistytär. Onnea Johan ja pikkuperhe. Muistahan nyt vähän rauhoittua myös kotiin keikkailun ohessa.










Mutta joo, Ensihoitaja ei päässyt mukaan gaalaan eikä sen jatkoille, mutta viikolla seilattiin taas pitkin Itämerta. Tällä kertaa alla oli Eckerön Linen Finlandia - nimeään myöden suomalainen. Muuten tuollainen detalje, että tuolta laivalta se alkoi - tämä Ensihoitajan kiertue-elämä ja tarinat. Eli aika sopivasti sattui ennen näitä risteilyjä kaikenmoista tähän tarinointiin liittyvää. Viime viikonloppuna Ensihoitajan tarinoita - Ja Neljänsuoraa fb-sivu täytti vuoden. Tänä aikana sivuston tykkääjämäärä on noussut ja varsinkin sivun tavoittavuus alkaa olla aika kova. Viimeisinä viikkoina sivu on parhaillaan tavoittanut jopa reilusti yli 1000 henkeä. Blogi on puolitoista vuotinen ja juurikin risteilyaamuna siellä ylittyi 4000 lukijan raja. Eli aikas paljon on tapahtunut viimeisen puolentoista vuoden aikana. Ensihoitaja on ihan superiloinen, että jaksatte seurata näitä sepustuksia ja tarinoita. Kunhan vielä kaikki kävisivät tökkäisemässä tuolla sivulla tykkää-nappia niin saattaisipa saada sivuille jotain uutta kivaakin.

Näissä iloisissa fiiliksissä siis mennään tarinaan laivareissusta. Tässähän on ollut Neljänsuoran keikkaa enempi ja vähempi viime viikkoina, mutta mennäänpä seuraavaksi siis Finlandialle. Illan miniristeily, ihania nämä, koska päivän ehtii olla töissä ja illaksi hypätä aalloille.  Myöskään matka on kerrankin kohtuullinen ja soitantoa vedettiin putkeen 4:n setin verran - missään saa näin paljon musisointia. Ainoa vaan, että pojat normista poiketen soittelivat meno- ja paluumatkalla samoja kappaleita sijaisena toimivan Samulin vuoksi. Ei ollut Samuli ehtinyt harjoitella tarpeeksi kappaleita neljää tuntia varten. Tai no, se mieshän soittaisi ihan varmasti mitä tahansa, kunhan vain saisi nuotit eteensä. Ihan loistava musisoija.

Tiistai iltapäivästä laivaan ei ollut paljon ketään menossa. Osa faneista oli vielä saanut harhaanjohtavaa tietoa esiintymisen alkamisajankohdasta, niin että vasta paluumatkalla olisi esiintyminen. Edelliskerrasta viisastuneena Ensihoitaja marssi heti laivaan tultuaan infoon varmistamaan esiintyykö orkesteri milloin. Ensin infon tyttö oli että häh, kun Ensihoitaja meni, että "moi, koskas ne Neljänsuoran pojat soittaa?" Ai, siis tää meidän bändi - no ihan just. Eli siis kipinkapin eturivin paikka varaamaan ja kamera valmiuteen. Kun pojat lampsivat lavalle ei meitä ollut Bar nosturissa ketään tai oikeastaan ketään. Mutta bändi oli ja eipä siihen muita tarvittukaan ;-)

Tuttua ja turvallista Neljänsuoraahan sieltä tarjoiltiin 45 minuutin ajan. Tauon tullen baariin alkoi vähitellen valua enemmän ihmisiä ja lopulta myös muita faneja löysi perille syömästä, johon he olivat menneet luultuaan esiintymisen olevan vasta paluumatkalla. Kuulumisia vaihdettiin ja pian taas Neljänsuora nousi lauteille. Voihan laulu ja soitto. Artisti ei enää malttanut pysyä lavalla vaan valtasi tanssilattian, kun ei sinne riittänyt muuten tanssijoita. Niin, ei se Antti lupauksestaan huolimatta käynyt hakemassa naisia tanssimaan :-) Kyllähän me olisi tanssittu, jos niitä kavaljeereja olisi ollut, mutta mutta...

Illan edetessä artisti intoutui siirtymään jo lavan ja tanssilattian lisäksi laulamaan yleisön sekaan. Kylläpä langaton nykytekniikka mahdollistaa kaikenlaista. Siellä se Antti istui laulamassa rouvien pöydissä ja kävihän se säikäyttämässä tämänkin laulamalla Hilmaa ja Onnia suoraan korvaan seläntakaa ;-)

Koska Suomenlahden ylitse matka Tallinnaan ei kestä kuin hetken saavuttiin pian Tallinnaan. Miniristeilyllä ei mennä maihin vaan laiva pysähtyy maissa vain sen verran, että se purkaa matkustajansa ja ottaa uudet sisään. Paluumatkalla matkustajia oli selkeästi enemmän, kuin tullessa, mutta Ensihoitajahan oli varannut paikkansa jo tullessa. Koska paluumatka oli aivan yhtä lyhyt kuin meno niin heti laivan irtauduttua satamasta Neljänsuora kipusi lavalle. Taas mentiin - harmi vaan, sitä samaa ohjelmistoa, kuin tullessakin - no muutamalla muutoksella, mutta kuitenkin. Nyt laiva jotenkin keinutti vielä enemmän kuin tullessa ja Ensihoitajan tuttu matkapahoinvointi meinasi yllättää. Onneksi pystyyn nouseminen auttoi asiaa - "kuvatessahan" oli oltava seisaallaan, joten ehkä kukaan ei ihmetellyt miksi tämä yksi huojui penkin vieressä pystyssä. Mutta istuviltaan aallokko teki todella pahaa. Sellainen pieni huono-olo vähän tykytteli siis oikeastaan menomatkan puolivälistä saakka, mutta onneksi sen pystyi suurinpiirtein unohtamaan musiikkiin keskittyessä.





Ihan liian pian laiva oli taas takaisin Suomessa. Vielä piti käydä vaihtamassa muutama sananen ja hakea se perinteinen nimmarikortti. Ai, koskas nähdään seuraavan kerran - hym, no huomenna ;-) Mutta sitten pidetäänkin taukoa - levätään, tehdään töitä, tavataan kavereita nelkkutouhun ulkopuolelta ja onpa luvassa muutama työmatkakin. Mutta vielä olisi huominen keikka ja sen tarinat taivuteltavina kirjoihin ja kansiin tai siis bitteihin ja tavuihin. Seuraavaa tarinaa odotellessa muistakaas nauttia kevättalven loskasta, lumesta ja kaikesta mitä sieltä taivaalta nyt tuleekaan. Liikenteessä varovasti, jalkaisin piikkikenkää jalkaan jne. Kyllä se kesä sieltä tulee ihan just - siihen asti fiilistellään vaikkapa tämän meidän vuoden orkesterin musisoinnin parissa ;-)

Mutta koska kuvia oli tuolta Eckeröltä älyttömästi ja ihan tollasia kivojakin niin tässä alla vielä muutama, joita en saanut tonne tekstiin upotettua. Ihan kuvata, kun oli niin valoisaa. Lavan edessäkään ei ollut ketään, joten kuvaamisen esteitäkään ei ollut. Mahtava reissu - mutta lopuksi vielä hetken hehkutus lisää MAHTAVAA NELJÄNSUORA - MAHTAVA SUORITUS - MAHTAVIA KEIKKOJA - MAHTAVIA TYYPPEJÄ - JA LOPUSSA KIITOS SEISOI - MAHTAVA VUODEN ORKESTERI!!!

Voihan tätä viikkoa ja Neljänsuoraa. Ihan just, kun ei Ensihoitaja ollut nähnyt poikia, niin johan se poltteli perjantaina lähteä kohden Turkua. No, jup edellisestä - mitä sitä nyt oli neljä iltaa...Mutta kun kaverit olivat menossa sinne ja yhteisistä keikoista oli jo aikaa tarpeeksi. Eli ei muuta kuin Ensihoitaja autoon ja kohden Suomen Turkua. Onneksi ei tarvinnut koko matkaa ajaa, eikä yksin matkata. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen matkaa näet otettiin muutama ystävä ja heistä vuorostaan yksi ratin taakse. Suit sait sukkelaan sitä matka taittui kohden Turkua ja Neljänsuoraa hyvän porukan kanssa turistessa kaikenmoista.

Taisivat nämä tytöt olla ensimmäisiä oven edessä - lavan edustalla ainakin. Ensihoitaja ystävineen valtasi tutun kulman lavan vasemmasta kulmasta ja jäi odottamaan orkesteria lavalle. Vihdoin puolenyön aikaan odotus palkittiin ja tutut pojat astelivat soittimiensa ja mikkiensä taakse. Ilta lähti käyntiin Aalloilla, aalloilla ja jatkuikin kovin uuden levyn mukaisesti. Välillä toki laulettiin muutama vanhempikin kappale. Raudat ranteissa - Siitä, kun vielä saisi sen Ensihoitajan version niin avot... Soitan hätänumeroon...yhdistäisittekö suoraan Kuopioon Pelastusopistoon...etsin neiti ensihoitajaa, se on se kaunis punapää... jne. Ai mitä - on soittoäänenä työpuhelimessa, ihan tuolla alkuperäisellä versiolla...ja esimies kysyi, että onkos tuo biisi tehty ihan Ensihoitajaa varten. Ei näet kuullut kuin alun ;-)

Mitäs muuta Turussa - vauhdikas show. Kappale, kappaleen perään ja hirveä tahti. Tänä iltana ei hempeilty, eikä Antti itkettänyt lavan edustan naisia niillä ihanilla ballaadeilla, joita Ensihoitaja jäi illalta kaipaamaan. Niin, niin kaikki tietää, että Ensihoitaja toivoo aina niitä vanhoja ja ikivanhoja biisejä - erityisesti niitä Juhan tekemiä Tähtien tiellä ja Sun kanssa. Onhan noita muitakin ihan mahtavia kappaleita - varsinkin niissä vanhemmissa, mutta nuo on sellaisia, jotka Ensihoitaja voisi kuunnella vaikka joka keikalla. Mutta tänään mentiin vauhdikkailla biiseillä. Ehkäpä sitten seuraavalla kertaa.

Jos keikan musiikki oli vauhdikasta niin oli myös vauhdikkaat äijät lavalla. Koska lava oli pieni oli siellä todella vaikea kuvata liikkuvia kohteita, varsinkin niitä taempana olevia. Valot tulivat pahasta kulmasta ja Antti oli aina jonkun edessä. Näin ollen Jussi ja Jasse jäivät lähes kuvaamatta tällä keikalla. Niin ja puolessa kuvassa Antista puuttui puolet, koska vauhtia riitti. Julle sentään oli siinä kohdalla kuvattavissa, mutta hänen kitaran kaula sitten peitti Johanin. Ikinä ole ollut näin hankaa paikkaa kuvata keikalla. Taemmaksikaan ei voinut mennä, koska lavan edustalla oli aikas monta innokasta ihmistä.

Keikkasetti loppui - tietenkin liian aikaiseen, mutta vielä pitäisi mennä odottamaan poikia nimmarinjakoon ja siihen yhteiskuvaan, joka jäi laivalla ottamatta. Senhän vuoksi Turkuun asti lähdettiin  -tai ainakin se on hyvä sanoa syyksi matkalle ;-) Jokunen hetki siinä poikia odoteltiin ja epätoivo alkoi jo hiipiä mieleen... eivätkö ne pojat nyt muka just tänään aio tulla ollenkaan Storelle??? Mutta lopulta odotus palkittiin - nimmareita, kuvia ja lisää kuvia ;-) Nyt on siis sekin tekosyy käytetty - paitsi, että ehkä seuraavaksi pitää lähteä matkaan saadakseen yksilökuvat ;-) Eiköhän näitä hyviä tekosyitä aina löydy, kun tarpeeksi kaivelee.

Mutta ilta päättyi hyvissä fiiliksissä ja meidän jengi aloitti matkansa kohden kotia. Aikas aikaseen matka meni - naapurit jo heräilivät aamuun, kun Ensihoitaja vihdoin pääsi kotiin ja omaan sänkyynsä peittojen väliin. Miksi ihmeessä näiden keikkojen pitää olla aina niin hirveän kaukana. Kyllä täällä odotetaan, että joku kaunispäivä ne pojat tulisivat keikalle tänne Uudenmaanalueellekin. Nytkin on juostu perässä Tallinnat, Tukholmat ja Turut - ihme T-suora tässä ollutkin. Ja taas matka jatkuu... seuraavaksi vuorossa tuo Tallinna ja Eckerö. Sen jälkeen sitten ihmetelläänkin, missä sitä pojat seuraavan kerran näkisi.

Mutta näillä tarinoilla Ensihoitaja toivottelee mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ja kiittää aktiivisia lukijoitaan ja fb-sivujensa seuraajia. Nyt paukkuu kaikki ennätykset. Blogissa mennään 4000 rajaa hipoen, sivu tavoitti viimeisen viikon aikana 1059 kävijää ja uusia tykkääjiäkin löytyi. Menkääs kaikki joukolla tökkäämään tykkää sivulle Ensihoitajantarinoita - Ja Neljänsuoraa.