Toinen risteily Princessillä alkamassa - mikä muksuristeily lienee, mutta eipä ollut ruuhkaa laivalla tälläkään reissulla. Tai oikeastaan vielä vähemmän kuin edellisellä. Ainakin paljon pienempiä kuin edellisellä, koska perheet näyttivät tosissaan lähteneen muksuristeilylle. Ehkäpä nyt voisi sanoa, että laivayhtiölle oli käynyt pikkiriikkinen virhe suunnitellessa teemaa ja esiintyjää. Eikös tälle risteilylle olisi sopinut paremmin tuo Jullen bändi Mölyapinat. No, mutta eipä me ruuhkaa lavan edustalle kaivattukaan. Yhtä hyvin se bändi veti vaikka muuri oli normaalia ohuempi. Mutta otetaanpa pikkaisen takapakkia, onhan esiintymiseen vielä aikaa muutama tunti.

Ensimmäisen risteilyn suuri fanikaveriporukkamme poistui laivasta. Ensihoitaja jäi - no ei yksin, mutta selkeästi pienempi porukka meitä nyt oli. Ensihoitaja marssi matkaseuransa kanssa testaamaan laivan grillin. Ei - ei tykännyt Ensihoitaja tästäkään ruuasta, joskin olihan se parempaa, kuin kahvilan lihapullat ja perunamuusi - hintakin lähes sama. Nälkä lähti, mutta ei kyllä voi sanoa gourmeeta saaneensa. Joko Ensihoitajan makuaisti on heikennyt tai sitten laivoilla on ennen ollut parempaa ruokaa.

Syömisen jälkeen Ensihoitajalle ja hänen ystävälle tuli jo kiire siirtyä laivan yökerhoon - ai miksi? No tietenkin varaamaan ne eturivin paikat ;-) Hiljaista oli yökerhossa, muutama vanhempi pariskunta ja muutama lapsi perhe. Ei ole todellista - eikö täällä todellakaan ole ketään muita. Mutta hieman ennen kymmentä kuitenkin siirryttiin tuttuun tapaan lavan edustalle ja tulihan siihen nyt muutama muukin tuttu.


Verhojen auettua alkoi soida tuttu Neljänsuora, mutta tänä iltana sitä ei kestänytkään kauan. Tunnelmissa mentiin laidasta laitaan ja musiikillisesti soitettiin huomattavasti perinteisempää tanssimusiikkia. Välillä yhtye itketti meitä lavan edustalla ja välillä - voin vaikka vannoa - kimalteli kyynel myös artistin silmäkulmassa.

Niin mitenkäs tämä ilta alkoikaan. Laulamalla lastenlauluja - mikäköhän Pöllörokki se olikaan minkä Julle ilmoille viskasi, koska laivalla oli kuitenkin muksuristeily. Sitten soi hidasta valssia ja joitain Neljänsuoran omia kappaleita, kunnes... eräs vanhempi nainen päätti kovalla äänellä arvioida orkesterin musiikkia ja vaatia valssia ja rumbaa ja muuta tanssittavaa. Soittivathan nuo pojat sitten niitä - Kesän lapsi, Katson sineen taivaan, Katinka... kaikkia nyt tähän muista, mutta kun palattiin takaisin tuttuun ja turvalliseen oli edellinen toivoja taas äänessä ilmaisten pettymyksensä. Sai kuitenkin varmaan puolet illasta sitä hänen mieleistään tanssimusiikkia. Me Neljänsuoran musiikista tykkääjät tyydyttiin tarjoiltuun. Niin ja ihan tasan tarkkaan kaikki musiikki mitä Neljänsuora illan aikana soitti oli tanssittavaa - ihan perinteiseen vaihtoaskeleen taipuvaa, mutta eihän kaikki tykkää kaikista. Toisaalta, silloin olisi paras ehkäpä tyytyä siihen, että joku toinen saattaa tykätä siitä mistä minä en.

Ai juu, tällä keikallahan Johan avautui tulisesta suomalaissielusta ja humpasta. Mitenkäs tämä nyt menikään - pitäisi aina päästä heti pistämään nämä jutut tarinoiksi, mutta... Orkesteri oli viritellyt ilmoille reippaat humpat Tiikerihaita taidettiin mennä ja Antti lupasi seuraavaksi jotain nopeampaa... Siihen sitten kuului rumpujen takaa, että humpasta on paha pistää nopeammaksi. Ei kuulemma kannata enää puhua mistään juroista suomalaisista, kun he ovat humpan keksineet ja sitä tanssivat. Jää kaikenmaailman salsat toiseksi. Ugh Johan on puhunut! Totta, suomalaisempaa, kuin humppa on vaikeaa löytää ja mikäpä kuvaisi paremmin suomalaisen miehen mielenmaailmaa kuin Jätkän humppa, suvi-ilta, tanssilava, sivulle slipattu tukka ja nihkeän hikinen ruutupaita. Ihan näin Ensihoitajan empirisen tutkimuksen valossa vuosien varrelta.

Illan setti oli siis musiikillisesti hyvin poikkeava aiemmista - toisaalta vaihtelu virkistää kummasti. Jotkut biisit, kun rupeaa olemaan jo puhki soitettuja. Välillä olisi aika kaivaa ohjelmistoon juurikin näitä vanhoja klassikkoja ja bändin iki ihania vanhoja kappaleita. Ihan liian harvoin soitetaan esim. ensimmäisen risteilyn päiväkeikalla kuultua Kiiltävää.

Hups, Ensihoitajan piti välillä käydä vähän fiilistelemässä keikan videoklippejä. Ihan äärettömän hyvin onnistui tuolla laivalla kuvaaminen ja videot. Ehkä paras äänentoisto laivoista ikinä ja valotkin olivat maltilliset kuvaamisen kannalta. Ennemminkin niillä sai hauskoja efektejä, kuin että ne olisivat haitanneet kuvaamista - erittäin harvinaista. Niin niitä kuvia tuli reissulta ja paljon - enemmän varmaan kuin koskaan. Ensihoitajan tarinoita - Ja Neljänsuoraa sivu fb:ssä on jo niitä pullollaan. Käykääpä tsekkaamassa aikanne kuluksi ja samalla tykätkääpä sivusta - kiitos.

Mutta taas se ilta loppui - ihan liian pian. Liikkuuko tuo kello jotenkin nopeammin näin keikan aikana, kuin muuten? Ensihoitaja päätti vetäytyä tänään nukkuman lähes heti keikan jälkeen - ei vanha jaksa montaa yötä heilua. Eli hyttiin ja nukkumaan, että jaksaa vielä huomisen päiväkeikan. Sama taisi olla fiilis muillakin, koska pian Ensihoitajan perään muutkin saapuivat nukkumaan. Näillä mennään ja huomenna uuteen keikkaan.



Nyt ei enää jaksettu herätä kuudelta, eikä seitsemältä - hyvä, että yhdeksäksi saatiin itsemme hereille ja laittautumaan brunssille. Ihan uusi juttu laivalla ja muuten laivan paras ravintolakokemus - ehkä ikinä. Habby loosterissa tarjoitiin kymmenestä brunssia, joka kuulemma yleensä tulee varata etukäteen, mutta nyt näin pienellä matkustajamäärällä mahduimme mukaan. Ensihoitaja ystävineen ohjattiin pöytään, tuotiin eteen kahvit, skumpat ja mehut - lämpimät ruuat tilattiin listalta ja niitä odotellessa eteen kannettiin leikkelelautanen ja leivät. Kylmäpöydältä sai hakea smoothieita, hedelmiä, jugurtteja jne. Ihanaa - mitä hemmottelua! Ikinä ei Ensihoitaja enää mene mihinkään laivan tunkkaiseen aamupalapöytään, jossa ihmiset kauhovat käsin ruokia likaisille lautasilleen seisovasta pöydästä. Tämä ruoka oli NIIN LUKSUSTA ja palvelu loistavaa. Niin ja lopuksi oli tarjolla vielä erilaisia suklaa herkkuja. Nam! Ensihoitaja olisi niin vain voinut jäädä siihen - ihanaan herkkujen maailmaan - rauhalliseen hetkeen laivalla. Suosittelen kaikille lämmöllä. Mitään muuta ruokaa laivalla Ensihoitaja ei sitten suosittelekaan.

Ihanan pitkä brunssi - laivan lipuessa kauniissa saaristossa oli kuitenkin pakko päättää ja mitäs sitten. Jospa vähän tutustuttaisiin tämän laivan kauppoihin ja päiväohjelmaan. Tietovisaa, bingoa ja karaokea - eli ei mitään uutta tai ihmeellistä. Muutamia omia tuttuja kuunneltiin karaokessa ja siten oli aika lähteä katsomaan päälle päiväkeikkavaatteet, pakkaamaan laukut ja ottamaan hetkellinen välilepo.

Seuraavaksi kengät jalkaan ja hiukset järjestykseen - puuteria nenän päähän ja kohden yökerhoa. Neljänsuora lavalla ja vauhtiin. Nyt soitettiin kyllä niin swengaavaa musiikkia, että jos illalla harmitti tanssikaverien puute niin nyt se tuntui jo suoranaisena ahdistuksena. Niin vipatti varvas Jiven tahtiin ja vanhan ajan potkurokkikin olisi tänään taittunut. Hitsi, ettei mukana ollut ketään tanssikaveria. Kyllä sitä taas odotellaan kesää ja lavatansseja - harmi vaan, ettei niitä tansseja ole tuolla tutuilla lavoilla, missä tanssiseura olisi varmaa. Tai siis onhan noita tansseja, mutta niitä ei tahdita Neljänsuora.

Nyt kun väkeä oli paikalla vähäisesti niin Ensihoitaja päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja tanssahtelemisen lisäksi kiipeillä yläkertaan kuvailemaan keikkaa uusista kulmista. Voi jeekura - taas huomasi, että muutamanlainen putki vieä puuttuu. Semmoinen kalansilmäobjekti olisi tosi kiva! Ja mitäs vielä - uskalla edes enää ääneen sanoa, kun tuolla mekkokaupankin suunnalla olisi muutama mukava mekko vain odottamassa ostajaansa. Iik! Pitänee lotota, jotta saisi kaiken mitä haluaisi.


Mutta niin se vaan loppui tämäkin keikka - enää heipat ja nähdään joskus...Ja tästä joskusta tulikin pikemmin kuin arvaattekaan... ehkä jo tällä viikolla. Voi pojat - jospa nyt saisi jo sen Yön reunalla ja Riisiä hiuksissa tai jotain muuta mukavaa jota ei ole vuosiin soiteltu. Tällä kertaa siis näihin kuviin ja tunnelmiin - ulkona sataa lunta - onneksi liukkaus ei estä laivaa kulkemasta ;-)

Se olisi taas yksi merellinen tarina ajankohtainen. Tällä kertaa mentiin taas Turusta ja nyt alla oli Baltic Princess. Eipä ollut Ensihoitaja tälläkään laivalla ennemmin vieraillut, mutta samanlainenhan tuo oli, kuin Helsingistä putputteleva Queen. Tällä kertaa oltiin reissussa tosi isolla fanikaveriporukalla. Matkaa oli suunniteltu kauan ja vapaita toivottu ja anottu hartaasti. Lopulta reissuun päästiin - kaikki. Ensihoitaja lähti matkaan - yllätys oman auton sijaan junalla. Ai miksi? Koska se oli niin älyttömän paljon halvempaa. Kympin pintaan suunta ja autoparkkikin olisi jo maksanut sen saman parikymppiä. Ja olihan se kiva reissuista väsyneenä vain kaatua junan penkkiin sen sijaan, että itse joutuisi ajamaan. Niin, muutama noheva lukija huomasikin jo varmasti edellisen lauseen monikon. Eli risteiltiin samointein pari reissua - mitä sitä nyt yhdelle lähteämään ;-)

Eli tässä tarjoillaan tarinaa Baltic Princess vol 1.

Matka kohden Turkua alkoi siis junalla ja vaihto oli Turun päärautatieasemalla - vaihtoväli 45 min. Tässähän ehtisi syödä jotain henkensä pitimiksi. Ensihoitaja ja ensimmäinen reissukaveri tapasivat asemalla ja lähtivät läheiseen puistoon ja siellä olevalle snäkärille etsimään ruokaa. Lista oli pitkä ja monipuolinen - hinnat aika kovat. Harkinnan jälkeen Ensihoitaja päätyi tilaamaan Aurajuustohampurilaiseen ja veden. Hetken päästä hampurilainen oli valmis, mutta missä se oli??? Paperikulma mihin hampurilainen oli laitettu oli ainakin kolme kertaa isompi kuin onnettoman pieni kolmella haukulla syötävä hampurilainen - ihan kohtuuton hinta tuosta tuo 5 euroa. Niin ja se vesi - kraanasta laskettua - toki laadukasta suomalaista vettä - mutta pienessä kertakäyttömukissa, jota omistaja kantoi sormillaan mukin reunoista - hyi, miten epäaseptista! No nyt sitten mennään näillä - jospa sitten laivasta löytyisi jotain syötävää. Tällä aikataululla aseman lähistön ravintoloihin ei ehdittäisi ja kumma kyllä isossa kaupungissa ei ollut aseman seudulla yhtään mäkkäriä tai heseä. Olisi nyt sitten osunut edes sellainen Hedbergin grillit huurussa snägäri, mutta voi ei - ei osunut ei.



Hampurilaisjärkytyksestä toivuttuaan Ensihoitaja suuntasi kavereineen takaisin asemalle odottamaan jatkojunaa satamaan. Siinä sitä sitten jo huristeli Neljänsuoran hilmakin heidän nenän edestään kohden satamaa, joten ainakin bändi oli ajoissa matkassa. Kauan ei tarvinut junaa odotella vaan kohta sitä jo kolkuteltiin kohden määränpäätä. Satamassa viestiä lopulle kaverijoukkiolle ja siellähän noita tyttöjä olikin jo. Ei muuta kuin lippuja hakemaan ja matkaan. Siinä sitä odoteltiin laivaan pääsyä porukalla ja kerrottiin kuulumisia. Bändin pojatkin siinä vilahtivat laivaan heti sen saavuttua satamaan eli oli hilma löytänyt satamaan.

Vihdoin laivan ovet aukesivat ja me innokkaat matkaajat pääsimme sisään. Kovin täynnä laiva ei ollut sunnuntain lähdöllä - joku tiesi kertoa, että jotain 800 henkeä olisi kansoittamassa laivan kansia. Vaikka meitä oli paljon, niin muita taisi olla aika vähän. Mutta eipä se ainakaan meidän fiiliksiä haitannut. Pikainen kierros kaupassa ja kiireesti valmistumaan iltaan. Meikkiä ja mekkoa sekä fiiliksiä iltaa varten.

Ajoissa nämä tytöt olivat yökerhossa odottamassa keikan alkua. Ei tainnut ihan hirveää tungosta olla eturiviin syntymässä, mutta ajoissa kannatti kuitenkin olla - eihän sitä koskaan voinut tietää. Ennen keikan alkua Ensihoitaja ja ystävät asettuivat hyviin asemiin lavan edustalle - Ensihoitaja tuttuun kulmaansa. Mutta voi - pian keikan alettua alkoi laivan rappusten alta työntyä saliin jäätävää ilmaa. Ei siis mitään ilmastointilaitteen työntämää kylmää, vaan suorastaan niin kylmää ilmaa, että se huurtui tullessaan saliin. Eikä laiva tätä saanut pois, vaikka Ensihoitaja kävi asiasta kysymässä laivan turvamieheltä. Tuntui olevan miehestä lähinnä huvittavaa, kun Ensihoitaja pyyteli voisiko tuota jäätävää ilmaa saada pois tai edes pienemmälle, ettei me jäädytä, kun ollaan pukeuduttu nätisti mekkoihin. Ei onnistunut ei - ilmeisesti laivayhtiöstä oli kiva palellutta kauniisti pukeutuneet naiset, sillä seuraavalla reissulla tuo kylmennys oli poissa, mutta ensimmäisellä reissulla se työnsi viimaa sisälle koko reissun. Mutta siis tuon kylmyyden pakottamana Ensihoitaja joutui siirtymään pois vakiopaikaltaan, joka tuntui niin oudolta. Melkeen meni pasmat sekaisin, niin omiin tapoihinsa sitä on juurruttu.

Mutta lavalla siis oli illalla Neljänsuora, jos se on jollekin jäänyt epäselväksi. Joskin suorasta puuttui yksi vakijäsen - Jasse, jota tuurasi Samuli. Olihan Samuli nähty suorassa aiemminkin, mutta siis näillä reissuilla taasen. On kyllä nyt tänä vuonna Ensihoitaja nähnyt harvoin kokonaista suoraa lauteilla, aina on ollut jollain tuuraaja - tai onhan tuo Jussi ollut uskollisesti kaikilla keikoilla matkassa, eikähän Antille voisi ollakaan tuuraajaa. Ohjelmisto oli tuttua ja turvallista Neljänsuoraa, kunnes... illan päätteeksi kerrottiin, että huomisella päiväkeikalla mentäisiinkin vähän toisenlaista - Samuli pääsisi kuulemma yöksi harjoittelemaan biisejä Neljänsuoran uran alkuvaiheilta. Maistiaisia näistä annettiin jo illalla... olihan siellä kappaleita, myös Ensihoitajan historiasta Katinkaa, Tiikerihaita jne... Kylläpä rupesi tanssivarvasta vipattamaan. Harmi vaan, että taisi taas olla niin, että laivan ainoat miehet olivat, joko lavalla tai tiskin takana.


Ihan liian nopeasti ilta päättyi - viimeinen sulosointu soitettiin puolen yön maissa ja lavalle noussut housebändi ei jaksanut meitä innostaa - aiemmat vastaavat ovat kyllä olleet paljon parempia. Eli siis mitäs sitten nyt - kahvilan kautta hyttiin ja nukkumaan. Vaiko sittenkään nukkumaan? No, kyllähän tuo kello oli lähempänä neljää ennen kuin silmät ummistettiin ja mitäs sitten... aamulla klo. 6 ruotsin aikaan nämä tytöt päättivät herätä ja lähteä kannelle ihmettelemään miltä se maailma näyttää. Kyllähän sitä noilla unilla jo jaksaa ;-) aamupalaa ja aurinkoa, eihän laivalle nukkumaan ole tultu.

Edessä oli pitkä päivä aikaa soppailla ja ihailla maisemia. Välillä taidettiin ottaa pikkuruiset nokosetkin, mutta iltapäivä keikkaan oli vielä pitkä aika. Ja kiirehän siinä kuitenkin meinasi tulla - mihin ihmeeseen ne tunnit tuolla aalloilla karkaavat. Mutta sinne ne pojat taas nousivat lavalle. Ja niin, nyt sitten soitettiin todellakin niitä vanhoja kappaleita ja kuultiin monien toivoma - Ensihoitajan aiemmin kuulematon Tralallaa Juhan esittämänä. Juha lauloi ja Antti soitti kitaraa. Niin ja pitkän esitystauon takia joutui Juhakin tarttumaan Antin keinoon - lunttilappuun.

Tämäkin kaksi tuntinen vierähti ohitse ihan liian nopeasti ja sitten enää haettiin nimmarit ja otettiin yhteiskuvia. Niin ja niitä kuvia otettiin paljon - minä ja sinä ja me ja te ja nuo ja tuo. Kun kerrankin oltiin isolla porukalla liikkeellä niin pitihän niitä kuvia ottaa edestä ja takaa ja sivusta ja ja ja...   Sitten vielä heipat osalle porukastamme ja etsimään ruokapaikkaa meille laivaan jääville. Kohta meitä odottaisi jo uusi seikkailu merellä, joka kiitollisesti oli keinumatta koko reissun ajan.

Hupsis - tää Turku ja Neljänsuora alkaa olla aika hupsis Ensihoitajan elämässä. Koska Vantaan keikka jätti kylmäksi siinä suhteessa, että ei päässyt pomppimaan siihen lavan edustalla niin piti lähteä hakemaan fiilistä Turusta. Niinpä Ensihoitaja pakkasi itsensä ja kaverinsa autoon lauantai-iltana ja suuntasi sen nokan kohden Turkua - Suomen entistä pääkaupunkia.


Matka eteni reippaasti kesänopeusrajoitusten tultua voimaan. Pian oltiinkin Turussa ja voi ei - parkkipaikka oli ihan täysi. Niin myös kadun varret ja auto jouduttiin jättämään ihan liian kauas. Onneksi kuitenkin matkalla kiusannut sade oli enää muisto vain ja siinähän sitä kipitettiin kohden Venusta joukolla. Ikävä olisi ollut, jos olisi satanut - silloin olisi ollut kyllä kypsiä tyttöjä sisälle päästyä. Mutta joo, sopivasti oli Ensihoitaja ja jengi perillä. Ovet ylös aukenivat juurikin tämän ryhmän astellessa sisälle. Ei muuta kuin lavan edustalle tutulle paikalle ja kamerat ordningiin. Tällä kertaa Venus ja Neljänsuoran valomiehet yllättivät meidät positiivisesti. Valot eivät juurikaan haitanneet kuvaamista, joskin keikan jälkeen. Silloin nimittäin ei ollut valoja ja eihän tuo kamera siitä oikein tykännyt ;-)

Mitä - lavalle asteli rumpujen taakse ihan vieraan näköinen mies tai ehkä muille jo tutuksi tullut Johanin tuuraaja Mika, mutta Ensihoitaja ei ollut Mikaa ennemmin tavannut. Ei kyllä tänä vuonna ole Ensihoitajalle osunut montakaan keikkaa, jossa olisi ollut kokonainen tuttu ja turvallinen Neljänsuora. Ensin oli pois Finlandialta Jasse, sitten Graselta puuttui Julle. Niin ja siinä välissä oli pois Johan - vaikkei Ensihoitaja näille keikoille kerennytkään. Vantaalla paikalla oli koko suora, mutta niin, silloin oli niin erilainen keikka, että... Mutta nyt oltiin taas menossa ja tutusti lavan edessä.

Illan setti koostui tuuraajan vuoksi ennalta valituista kappaleista ja pitkälti uudesta levystä. Hitsi, kun Ensihoitaja haluaisi niitä vanhoja kappaleita. Tällä erää toiveissa olisi kuulla Yön reunalla, rakkaus elää, kiiltävää, riisiä hiuksissa. Näitäpä ei ole juuri kuultu - osaa varmaan koskaan livenä Ensihoitajan keikkauralla. Niin näitä muuten toivoisivat useammatkin Ensihoitajan keikkakavereista - ottakaas pojat ohjelmistoon nämä ja muitakin vanhoja. Hitsi joo, siellä vanhoilla levyillä on ihan älyttömästi hyvää kamaa, jota saisi kyllä soida useamminkin.

Illan aikana meno oli lavalla ja ehkäpä sen edustallakin aikas vauhdikasta. Biisitkin pompittavia - pitkästä aikaa mukaan tullut aktiivisuusrannekekin kertoi puolentoista tunnin pomppumääräksi lähemmäs 4000 askelta! Hitsi, huonona päivänä ei saa tuollaista määrää askelia koko vuorokauteen. Pitäisi vissiin useammin käydä keikoilla pomppimassa, niin loppuisi kaikki liikkumattomuusongelmat ;-) Huhuu siis pojat - pomppubiisejä noiden ihkujen hitaiden rinnalle. Niin joo, muutamaa pomppubiisiähän sitä tietenkin jäi kaipaamaan illalta, mutta ihan kaikkea ei voi mahduttaa tuohon puolentoista tunnin settiin - ehkäpä sitten seuraavalla kerralla.

Seuraava keikka odottaa jo nurkan takana - sitä ennen pitäisi vain jaksaa yltiö täysi työviikko - se, jonka piti olla se toinen niistä kahdesta. Nyt kun katsoo kalenteria niin näyttää vain vauhti kiihtyvän kevättä kohden - onneksi välissä on loma. Voi on se ihana asia - kokonainen viikko vielä, joka on pidettävä ennen kesää ;-) Toisaalta Ensihoitajan tapauksessa tosiaankin pidettävä, koska aikatauluihin loma ei mahtuisi sitten millään. Harmittaa, että loman aikana ei ole mitään sellaista keikkaa, jolle pääsisi - ehkäpä sitten jotain muuta sille viikolle ;-) Toisaalta - vaihtelu virkistää.

Mutta taitaa olla Ensihoitajan aika jättää blogi tällä erää tähän ja ruveta suunnittelemaan miten selviää tästä viikosta hengissä - niin ja siitä seuraavasta typistetystä, kun pitää ihan himpun olla siitä alkuviikosta matkalla. Pitäisi pitää vapaata, mutta ei millään kerkeäisi... ja hups, kun taas lähdetään kohden Turkua ja merta ja ... ei varmaan tarvitse mainita, kuka tai mikä esiintyy aparaatilla nimeltään laiva! Eli uusia tarinoita on luvassa ihan varmasti - kait se on "pakkokin" sen verran aktiivisia te arvon seuraajani olette. Mennään ihan kohta 5000 rajan ylitse ;-) Muistakaas myös käydä seuraamaan instassa ja fb:ssä olevia profiileja ja sivuja. Niillä tarjoillaan kuvia suoraan tapahtumien ytimestä ja keikkojen jälkeen ;-) Kevättä odotellessa - tänään jo hipaistiin +15 astetta ;-)