Pitäisikö tässä taas tai pikemminkin viimeinkin naputella uutta tarinaa keikoilta. Siis ihan totta nyt on päässyt varmaan jo puolet keikoista ja niihin liittyvistä jutuista unohtumaan, kun tästäkin keikasta on jo melkein kaksi kuukautta. Mutta pistelläänpä nyt tänne bittiavaruuteen muutama sananen ja vähän enempi kuvia tai toisin päin. Nyt olisi vuorossa tanssi

viikon päätösristeily Suomen Turusta punaisilla laivoilla.

Ihan heti Ensihoitaja ei muistakaan, että Neljänsuora olisi esiintynyt laivalla viikonloppuna. Nyt esiintyi ja toisena tähtenä lavalla loisti takavuosien tangokuningatar Arja Koriseva. Taisi siellä olla jokin housebändikin, mutta me keskitimme voimamme Neljänsuoraan. Toki Arja Korisevakin oli kiva nähdä, koska edellisestä kerrasta oli jo vuosikymmeniä - olisikohan ollut -94, kun Ensihoitaja näki Arja Korisevan Rakastunut nainen kiertueella. Johan se oli aika nähdä tuokin täti lavalla uudelleen. Mutta eihän se Arja ollut mihinkään muuttunut. Sama naurun rätkätys kuului lavalta.

Niin, koska Grace lähtee satamasta kovin myöhään ja Arja esiintyi illan ensimmäisenä artistina, niin kovin myöhään aloitti meille Neljänsuora - puoli yhden maissa yöllä ja siihen pari settiä soitantoa niin kyllä oltiin keikan jälkeen jo ihan valmiita petiin.

Neljänsuoran keikoilta tuttuja ei lavalla hirveästi nähty, mutta siihen meidän viereen niitä muutama putkahti ja keikan edetessä koko tanssilattia täyttyi kuulijoista. Toki laiva oli aikalailla täynnäkin näin lauantairisteilyllä, mutta yllättävintä oli, että ihan siihen Antin mikrofoonin eteen keräytyi iso äijälauma huutelemaa, että vedetäänpä Yksi päivä ja yksi yö. Vai oliko se tuo biisi, mutta tollanen vanha ja hempee kuitenkin ;-)

Siinä se keikka eteni ja niskat vääntyivät nurin. Ensihoitaja ei edelleenkään tajua miten ihmeessä lavasta on pitänyt tehdä niin korkea ja sitten vielä läpsäistä päälle semmoinen korkea kaide. Ihan hirveän vaikea nähdä sinne lavalle ja vielä vaikeampi kuvata sinne lavalle. Tallaisella tyngällä varrella ei oikein riitä sen kaiteen yli vaikka suorilta käsiltä niitä kuvia rapsisi. Toivottavasti ei noin korkeaa lavaa enää ikinä tehdä millekään laivalle tai muuallekaan. Puolimetriä alemmas - kiitos - silloin ei olla vielä liian alhaalla, muttei myöskään tarvitse tehdä venymisen Suomen ennätystä.

Jep - vauhtia keikalla riittää. Bändin loman jälkeen toinen keikka eli vielä ei väsymys painanut lavalla eikä lavan edessä. Tai no, pakko tunnustaa, että hieman väsytti, koska Kouvolan keikalta oltiin kotiuduttu aamulla ja nukkumaan keretty valehtelematta kuuden maissa. Ei tällä iällä enää oikein jaksa kahta iltaa perätysten - varsinkaan tuollaisia aamuyön pikkutunneille venyviä öitä. Kyllä vaan olisi kivempi, jos nämä keikat voisi aloittaa aiemmin.

No, tanssiristeilyhän ei olisi tanssiristeily, jos soitto ei soisi. Näin myös paluumatkalla oli tanssin opetusta ja musisointia. Taas Neljänsuora Arjan jälkeen. Ja tässä olikin sitten surkein juttu reissussa. Arjan keikka venyi ja venyi ja lopulta Neljänsuoralle jäi paltiarallaa 30 min aikaa esiintyä, koska laiva oli jo melkein satamassa. Tämän myötä myös nimmarin jako oli nimi korttiin ja heippa, koska laivasta junaan on liikuttava suhteellisen ripeästi. Ensihoitaja ei ymmärrä tätäkään. Koko päivä laivalla hengaillaan, eikä siellä ole  mitään tekemistä. Sitten esiintyjät esiintyy ihan viime tipassa laivan tullessa satamaan. Voisiko vaikka tuntia ennemmin aloittaa sen keikan niin ihmiset ehtisivät nauttia siitä keikasta ja rauhassa poistua laivasta - silloinkin, kun liikkuvat noilla julkisilla aparaateilla? Sama kehitysidea koskee ihan jokaista laivaa, jolla tähtiesiintyjiä esiintyy. Viikkari, Silja, Tallink, Eckerö... voi kun tekisitte tälle jotain.

Taas voi siis todeta, kaikki hyvä loppuu liian aikaiseen ja tällä kertaa todellakin liian lyhyeen. Me oltaisiin niin vielä kuunneltu vähän lisää musiikkia - varsinkin Neljänsuoraa, mutta myös Arjaa. Mutta eipä auttanut itku markkinoilla vaan nimmarikortin kanssa töppöstä toisen eteen, laukku messiin hytistä ja juoksujalkaa kohden junaa ja kotia. Arvatkaas mitä sunnuntaina tehtiin? Juu - julkaistiin kuvia, mutta myös nukuttiin. Kiva reissu taas, mutta - huh - kyllä sunnuntaina uni maittoi.

Päästetäänpä tämän vuoden ensimmäinen tarina irti ja muotoutumaan tarinaksi tänne. Pikkasen jo tässä pääsee samalla fiilistelemään huomista - siis Neljänsuoran ensimmäistä fanitapaamista. Melkeen on jo laukku pakattu ja itsensä puunattu. Kohden huomista, mutta ensin tämä tarina pullautetaan maailmalle. Tämän vuoden ensimmäinen keikka Ensihoitajalle oli samalla Neljänsuoran ensimmäinen keikka vuodelle. Tällä kertaa matka vei Kouvolaan, jossa Ensihoitaja ei ollutkaan aiemmin käynyt keikalla - tai olipas melkein unohtui - Vaakuna Piknik, mutta sehän olikin "festari" eli meininkin oli vähän eri, kuin tuollaisen ravintolakeikan.

Mutta taas perjantai - taas tuli kiire töiden jälkeen lähteä, kaunistautua, valita vaatteet, laittaa tukkaa ja pikku torkutkin oli ihan pakko ehtiä ottamaan, että jaksoi ajaa matkan. Salkkareiden loputtua matkaan ja hyvin pitäisi keretä perille ennen bändin keikkaa ja kyllähän me kerettiinkin, mutta... tuollaista sumua ei Ensihoitaja ole kyllä koskaan kohdannut. Stadissa keli oli vielä loistaa - ilta aurinko oli juuri laskenut ja taivas oli selkeä, mutta jo Porvoon kohdilla tien ylle laskeutui sellainen sumuhuntu, että hyvä kun näki metrin pari eteensä. Pakko oli ajaa ja hiljaa. Onneksi lähdettiin ajoissa liikenteeseen.

Kouvolassa Mulligans ja tupa tupaten täynnä faneja ja paikallisia. Lavan eteen oli tässä vaiheessa iltaa enää turha toivo toivoa pääsevänsä, pian oli myös kakkosrivi täyttynyt ja me jäimme ihan suosiolla korokkeella olevan pöydän ääreen kuulostelemaan keikkaa. Ei siinä muuten mitään, mutta eihän täältä saa kuvia, kun tuossa keskellä lavaa on tuollainen idiootti pystypalkki ja valot luovat varjoja esiintyjien kasvoille. Miksi ihmeessä siihen lavan etureunaan on rakennettu tuollainen palkki - jollain on varmasti ollut sitä tehdessä todella fiksu idea, mutta Ensihoitaja ei tästä ole kyllä ollenkaan varma.

No, mutta niinhän se ilta siitä alkoi kehkeytyä, kun saatiin bändi lavalle. Intoa loman jälkeen riitti ja ne perinteiset ravintolabiisitkin jaksoivat taas innostaa - vaikka edelleen ne ballaadit, ne ballaadit. Mutta mitä - tauko ja pitkä. Olisi nyt vaan soiteltu kaikki biisit putkeen. Tauon aikana lavan läheisyys tyhjeni sen verran, että todettiin mahtuvamme sinne. Toiseen kulmaan muutaman tutun tytön taakse ja heti tuntui tutummalta. Ei Neljänsuoran keikalla vaan voi istua paikallaan. Pakko mennä pomppimaan sinne lavan eteen ja räpsyttelemään sitä kameraa.

Pakko muuten sanoa, että taisi muutama muukin aktiivinen fani olla saapunut paikalle lomalta paluukeikalta. Lavan edus oli täynnä, mutta niin oli koko ravintola ja keikan jälkeinen nimmarijonokin. Yksi tai onhan tämä jo toinen miinus tuolle mestalle. Siellä soi musiikki keikan jälkeen ihan liian kovaa. Vaikka huusi täysiä vieressä olijan korvaan, niin ei kuullut puoliakaan siitä mitä toinen sanoi. Harmi, sillä paikalla oli niin paljon tuttuja ja vähän vähemmän tuttuja, joiden kanssa olisi halunnut vaihtaa sanasen, mutta ei vaan jaksanut huutaa ja arvella mitä kukin kuuli tai vastasi. Please - soittakaa nyt sitä musiikkia vähän hiljempää.

Vihdoin nimmarijono vei meidät bändin luo ja eiväthän nuo pojat olleet meitä loman aikana unohtaneet. Kiitos ja hei - nähdään pikemmin kuin arvaattekaan. Eli huomenna laivalle tanssiviikoille nauttimaan taas tämän orkesterin annista. Tätä reissua ennen oli kuitenkin vielä päästävä kotiin. Ja jos tulomatkalla oli sumuista niin nyt sitä vasta oli. Oikeasti välillä ei nähnyt edes sitä metriäkään eteenpäin. Sen vuoksi ei edes avoimet huoltoasemat sattuneet silmiin ja nälän kuristessa vatsassa pakotti sumu ajamaan vähän sivuun - nimittäin poikkeamaan Porvooseen. Onneksi vanhana Porvoolaisena tiesi, että Näsissä on 24/7 mäkkäri. Oli muuten vähän erikoista, että yömyynnin hampurilaisissa ei ollut tippaakaan mitään kastiketta, saati majoneesia. Pikkasen oli kuivakkaa ruoka...vaikka toki majoneesin puute auttoi autossa syömistä. Pakko sanoa, että kävi mielessä, että nyt on mäkkärin myyjät, joko päättäneet ajatella asiakkaiden linjoja tai sitten pitää autot ja rintamukset puhtaina ;-)