Päästetäänpä tämän vuoden ensimmäinen tarina irti ja muotoutumaan tarinaksi tänne. Pikkasen jo tässä pääsee samalla fiilistelemään huomista - siis Neljänsuoran ensimmäistä fanitapaamista. Melkeen on jo laukku pakattu ja itsensä puunattu. Kohden huomista, mutta ensin tämä tarina pullautetaan maailmalle. Tämän vuoden ensimmäinen keikka Ensihoitajalle oli samalla Neljänsuoran ensimmäinen keikka vuodelle. Tällä kertaa matka vei Kouvolaan, jossa Ensihoitaja ei ollutkaan aiemmin käynyt keikalla - tai olipas melkein unohtui - Vaakuna Piknik, mutta sehän olikin "festari" eli meininkin oli vähän eri, kuin tuollaisen ravintolakeikan.

Mutta taas perjantai - taas tuli kiire töiden jälkeen lähteä, kaunistautua, valita vaatteet, laittaa tukkaa ja pikku torkutkin oli ihan pakko ehtiä ottamaan, että jaksoi ajaa matkan. Salkkareiden loputtua matkaan ja hyvin pitäisi keretä perille ennen bändin keikkaa ja kyllähän me kerettiinkin, mutta... tuollaista sumua ei Ensihoitaja ole kyllä koskaan kohdannut. Stadissa keli oli vielä loistaa - ilta aurinko oli juuri laskenut ja taivas oli selkeä, mutta jo Porvoon kohdilla tien ylle laskeutui sellainen sumuhuntu, että hyvä kun näki metrin pari eteensä. Pakko oli ajaa ja hiljaa. Onneksi lähdettiin ajoissa liikenteeseen.

Kouvolassa Mulligans ja tupa tupaten täynnä faneja ja paikallisia. Lavan eteen oli tässä vaiheessa iltaa enää turha toivo toivoa pääsevänsä, pian oli myös kakkosrivi täyttynyt ja me jäimme ihan suosiolla korokkeella olevan pöydän ääreen kuulostelemaan keikkaa. Ei siinä muuten mitään, mutta eihän täältä saa kuvia, kun tuossa keskellä lavaa on tuollainen idiootti pystypalkki ja valot luovat varjoja esiintyjien kasvoille. Miksi ihmeessä siihen lavan etureunaan on rakennettu tuollainen palkki - jollain on varmasti ollut sitä tehdessä todella fiksu idea, mutta Ensihoitaja ei tästä ole kyllä ollenkaan varma.

No, mutta niinhän se ilta siitä alkoi kehkeytyä, kun saatiin bändi lavalle. Intoa loman jälkeen riitti ja ne perinteiset ravintolabiisitkin jaksoivat taas innostaa - vaikka edelleen ne ballaadit, ne ballaadit. Mutta mitä - tauko ja pitkä. Olisi nyt vaan soiteltu kaikki biisit putkeen. Tauon aikana lavan läheisyys tyhjeni sen verran, että todettiin mahtuvamme sinne. Toiseen kulmaan muutaman tutun tytön taakse ja heti tuntui tutummalta. Ei Neljänsuoran keikalla vaan voi istua paikallaan. Pakko mennä pomppimaan sinne lavan eteen ja räpsyttelemään sitä kameraa.

Pakko muuten sanoa, että taisi muutama muukin aktiivinen fani olla saapunut paikalle lomalta paluukeikalta. Lavan edus oli täynnä, mutta niin oli koko ravintola ja keikan jälkeinen nimmarijonokin. Yksi tai onhan tämä jo toinen miinus tuolle mestalle. Siellä soi musiikki keikan jälkeen ihan liian kovaa. Vaikka huusi täysiä vieressä olijan korvaan, niin ei kuullut puoliakaan siitä mitä toinen sanoi. Harmi, sillä paikalla oli niin paljon tuttuja ja vähän vähemmän tuttuja, joiden kanssa olisi halunnut vaihtaa sanasen, mutta ei vaan jaksanut huutaa ja arvella mitä kukin kuuli tai vastasi. Please - soittakaa nyt sitä musiikkia vähän hiljempää.

Vihdoin nimmarijono vei meidät bändin luo ja eiväthän nuo pojat olleet meitä loman aikana unohtaneet. Kiitos ja hei - nähdään pikemmin kuin arvaattekaan. Eli huomenna laivalle tanssiviikoille nauttimaan taas tämän orkesterin annista. Tätä reissua ennen oli kuitenkin vielä päästävä kotiin. Ja jos tulomatkalla oli sumuista niin nyt sitä vasta oli. Oikeasti välillä ei nähnyt edes sitä metriäkään eteenpäin. Sen vuoksi ei edes avoimet huoltoasemat sattuneet silmiin ja nälän kuristessa vatsassa pakotti sumu ajamaan vähän sivuun - nimittäin poikkeamaan Porvooseen. Onneksi vanhana Porvoolaisena tiesi, että Näsissä on 24/7 mäkkäri. Oli muuten vähän erikoista, että yömyynnin hampurilaisissa ei ollut tippaakaan mitään kastiketta, saati majoneesia. Pikkasen oli kuivakkaa ruoka...vaikka toki majoneesin puute auttoi autossa syömistä. Pakko sanoa, että kävi mielessä, että nyt on mäkkärin myyjät, joko päättäneet ajatella asiakkaiden linjoja tai sitten pitää autot ja rintamukset puhtaina ;-)