Hitsi se rupeaa jo helmikuukin painumaan ehtoo puolelle ja viime vuosikin on edelleen ihan vaiheessa tai no ihan ja ihan, mutta Juhlatuulella konsertti on vielä viime vuodelta kertomatta ja tällekin vuodelle noita keikkoja on jo kertynyt hyrymykke. Eli käytetäänpä tämä sunnuntain iltahetki sillä, että naputellaan konserttitunnelmia tänne tarinoihin. Niin, jos se onnistuu näillä rakoille soitetuilla sormenpäillä.

Ensihoitaja nimittäin googlaili eilen erilaisia nettisaitteja soittamisen oppimisen avuksi. Ja niitähän löytyi - tasokkaita ja vähemmän tasokkaita - ilmaisia ja maksullisia, mutta paras löytö oli pitkä lista eri esiintyjien kitarasointuja. Sieltä muuten löytyi pari Neljänsuoraakin. Valtaavaa maailmaa on tänään tapailtu, mutta ei se vielä ihan onnistu. Tavaramarkkinoiden Kevät sen sijaan alkaa hiljalleen taittua - toki hyvin hitaasti, mutta siinä on riittävän helpot soinnut tällekin aloittelijalle. No, sieltä löytyy varmaan tuhat eri kappaletta, että siinä on soittamista.

Mutta lähdetäänpä Tampere taloon Iso Sali - Iso Hali ja Melkeen 20v konserttiin. Meitä lähti reissuun täysi autolastillinen, eikä tällä kertaa pelkkiä tyttöjä. Näin isoon konserttiin saatiin muutamia miesfanejakin mukaan. Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin ja matkalla pidettiin ruoka/kahvitauko. Taisi muitakin tuttuja olla menossa samaan kohteeseen, koska varmaan puolet huoltoaseman kahvittelijoista oli tuttuja Nelkkukeikoilta. Eikä ihme, olihan kyseessä orkesterin ensimmäinen oma konsertti.

Ennen konserttia tervehdittiin tuttuja sinne ja tänne ja tietenkin vierailtiin storessa. Jotain kivaa taisi taas tarttua matkaankin - taas. Mihin nää mun Nelkkukamat kohta enää mahtuu? Taidan tarvita lisäneliöitä niille ja kellomekoille ;-)

Vihdoin ovet konserttisaliin aukenivat. Meillä oli liput toisesta rivistä, koska ensimmäiseen niitä ei enää saatu työpäivän päätteeksi. Mutta onneksi edes toiseen riviin ja sopivasti reunaan, että pääsi kuvailemaan kunnolla sitä mitä lavalla tapahtui. Ei nimittäin kehdannut heilutella sitä kameraa koko ajan siinä takana istujien edessä vaan liukumalla siihen käytävän lattialle kuvaus onnistui paaaaaljon paremmin.

Konsertti alkoi - mitä!?!?!?!?! Yön reunalla kappaleella. Kappaleella jota Ensihoitaja toivoo niin soiteltavan tuolla keikoillakin. Ei tällaisella saa aloittaa konserttia - Ensihoitaja ei ollut vielä valmis. Ilta jatkui ja biisit vaihtuivat ja vaatteet. Muutaman kappaleen jälkeen Ketonen säntäsi sermin taakse ja sieltä alkoi lennellä sukkia ja kenkiä ja vaikka mitä ja... Mr Bombactic hyppäsi lavalle. Mitenkäs se olikaan Tähdet tähdet otsikko: "Ketonen veti, primtimeen erotiikkaa tihkuvan shown" No, niin veti nytkin niin Bombacticia, että...  Ja taas hävisi solisti lavalta ja vaatteet vaihtuivat. Nyt lavalle saapui niin tuttu "maalarintakki" Ketonen. Settikin jatkui tutulla ja turvallisella Neljänsuoralla. Enää ei istuskeltu penkeillä vaan vedettiin showta. Ja apua - mitä, tauko... Niin konsertteihinhan se kuuluu - tauko.

Toinen setti ei vavahduttanut niin alullaan, että Ensihoitaja enää muistaisi millä kappaleella aloitettiin, mutta eipä Yön reunalla jälkeen mikään olisi pystynytkään koskettamaan niin. Ilta jatkui tuttujen biisien parissa ja mitäs nyt - Oopperaa - Antti saapui lavalle suoraan Tähdet tähdet meiningillä. Ensihoitaja nappaa kameran tallentamaan ja yhtä äkkiä yleisössä käy kohahdus. Mitä, lavalla on balettitanssija - eikun siis Julle vai mikä Julia se nyt oli. Siis mitä heittäytymistä meidän viihdykkeeksi. Lisää tällaista ;-)

Taas mentiin tuttuja ja turvallisia hittejä. Ai juu, Ensihoitaja ei tainnutkaan vielä sanoa, että bändiä vahvisti lavalla Samuli Jokinen koskettimien ja haitarin kanssa. Olisihan se Jullekin saanut sen viulunsa tuoda tuonne mukaan. Olisi kivan sävyn antanut kappaleisiin, kun olisi ollut jotain normista poikkeavaa ja erilaista. Mukavan lisäsävyn soitantoon toi jo Samulin haitari ja Johanin loota. Viulu olisi hyvin mahtunut joukkoon.

Ilta eteni vääjäämättä kohden viimeistä kappaletta. Sitä ennen yleisö yllätettiin vielä yhdellä joululaululla, olihan joulu jo melkein ovella. Mutta se viimeinen kappale. Ihanaa kuulla, jotain mitä ei ennen ole Neljänsuoran keikoilla kuullut. Viimeiseksi kappaleeksi oli taas valittu tunnelma pala - Kun olet lähtenyt. Eli konsertti kuljetteli meidät kuulijat hempeistä itkutunnelmista pomppubiisien kautta takaisin pehmeisiin tunnelmiin. Niin lisää näitä hempeilybiisejä keikoillekin. Me täti ihmiset halutaan välillä itkeä ja huojua syvissä tunteissa siellä lavan reunalla.

Konsertin jälkeen tietenkin piti mennä tapaamaan bändiä - nimmarit ja kuvat... ja jonohan oli tietenkin ainakin kilometrin mittainen, koska kaikkihan olivat täällä vain bändin vuoksi. Ihan kaikki eivät taineet jonottamaan jäädä, mutta me ei kyllä jätettäisi tätä väliin. Kiitos taas tästä - uutta ja erilaista Neljänsuoraa sekä sitä tuttua ja turvallista Neljänsuoraa. Tässä jo odotetaan innolla kevään konsertteja - tottahan toki ainakin täällä odotetaan niitä slovareita, joita pojat eivät ole koskaan meille keikoilla soitelleet. Voi ei - menisipä aika nopeasti ja kuultaisiin ainakin Elämä kaunis. Tämä on jo ostanut lippuja - menkääs kaikki muutkin ostamaan. Ottakaa kaikki sukulaiset, naapurit, työkaverit ja kylänmiehet mukaan. Ihan jokaisen kannattaa tulla kuuntelmaan mitä sitä meille tällä kertaa tarjoillaan.