Koska päivät, viikot ja vuodet vaan katoavat jonnekin niin pitääpä taas naputella tarinaa. Viime vuoden päätös Nelkut on vielä kirjoittamatta, eikä Juhlatuulella konserttiakaan ole vielä saatettu biteiksi. Mutta kirjoitetaanpa ennen konserttia nämä vuoden päätös keikat, koska nyt ei ole sellainen konsertista kirjoittamisfiilis. Eli vuosi päättyi Ensihoitajan osalta kahteen peräkkäiseen purjehdukseen Eckerö linen Finlandialla. Tallennetaanpa tähän nyt se ensimmäinen tarina.

Ja taas oli kiire - satamassa piti olla ajoissa ja töissä piti olla pitkään. Eihän tuollainen yhtälö voisi millään toimia, mutta niin sitä vaan yritettiin järjestellä niin, että työt tulisivat hoidetuksi ja ehdittäisiin laivaan. Jossain välissä olisi jotain syötävääkin pakko saada. Matkaan lähdettiin kukin mistäkin suunnasta ja osan kanssa treffattiin terminaalissa - osan kanssa sisällä laivassa, kun ajoivat autonsa parkkiin laivaan. Tuolla Eckeröllä onkin kätevää, kun auton saa laivaan parkkiin ilmaiseksi. Satama parkilla on aikas suolainen hinta - normiristeilyn ajalta melkeen 30 e.

Sisään laivaan ja kohden laivan keulaa, missä illan viihdyttäjä esiintyisi. Erinäisten tietojen mukaan orkesteri esiintyisi vain paluumatkalla tai vain osan menomatkasta tai jotain sinnepäin. Laivan ohjelma varmisti kuitenkin näiden kuulopuheet, että molempiin suuntiin kuultaisiin musisointia. Mennessä yksi setti, tullessa kaksi.

Alkuun heti piti varata hyvät paikat. Eturiviin hinnalla millä hyvänsä tai tällä kertaa tanssilavan reunan penkeille - ei tässä nyt tarvitse mennä seisomaan lavan eteen, kun tästäkin näkee. Kovin paljon matkalaisia laivassa ei ollut, mutta sitä innokkaampia - ainakin me. Pian satamasta lähtemisen jälkeen laiva alkoi keikkua, mutta ei vielä kovin pahasti. Vielä pystyi istumaan aloillaan ;-) Mutta kun laiva kynti tietään keskemmälle Itämerta, alkoi merenkäyntikin pahentua. Muutenkin tuo Finlandia on kumma lastu keinumassa aalloilla. Lähes tyynelläkin se keinuttaa niin, ettei tiedä miten päin olisi. Mutta nyt keinutti niin, että oli pakko pitää seistessä kaiteesta kiinni, että kuvaaminen onnistui. Eikä tällä kertaa tämä kokemus ollut yksin Ensihoitajan. Useampi porukasta valitteli, että keinumien tekee pahaa.

Mutta onneksi musiikin alettua saattoi heilua sen tahtiin, eikä kukaan ihmetellyt, että mitäs tuo tuossa huojuu. Eli ei muuta kuin pomppimaan musiikin tahtiin. Tällä kertaa lavalla ei ollut ihan perinteinen suora, vaan Jassea tuurasi Mikko Tuominen pitkästä aikaa. Eli ihan toiveiden iltapäivää ei voitu mennä - ihan kaikki kappaleet eivät varmasti olleet Mikolle tuttuja bändin historiasta vaikka Antti välillä asettikin Mikolle haasteita vieraiden tai aiemmin soittamattomien kappaleiden merkeissä. Mutta hyvin selvisi Mikko biiseistä - oikea muusikko soittaa pienemmästäkin vinkistä näköjään koko kappaleen ;-)


Menomatkan setti päättyi Tallinnan satamaan ja satamassa pidettiin pieni tauko. Siinä kerkesi vaikka ihmetellä laivan tarjontaa tai käydä evästämässä. Niin tai vaikka siirtää äsken otettuja kuvia facebookiin ;-) Pitkään laiva ei kuitenkaan Tallinnan satamassa ennättänyt seistä, kun uusia matkustajia alkoi jo tulvia laivaan. Nyt väkeä oli enemmän. Päivämatkaajat tulivat kantamuksineen takaisin kotiinpäin ja me miniristeilijät jatkoimme Neljänsuoran musisoinnista nauttimista.

Paluumatkan ensimmäinen setti alkoi lähes heti laivan irrottua Tallinnan päässä satamasta. Ennen toista settiä esiintyi taikuri. Koska taikuri oli tarkoitettu lapsille ja show näytti täysin samalta, kuin tuossa muutama kuukausi sitten Taikakuun keikalla nähty, päätti Ensihoitaja ystävineen vähän jaloitella. Ja kuinkas siinä sitten kävikään - nämä löysivät laivalta Outletin. Niin, siis Outletin missä myytiin kaikkea kivaa, kuten koruja. Pakkohan niitä oli ostaa, kun oli niin paljon niin kivoja.

Korukaupat - varsinkin tuollaiset ale korukaupat ovat pahoja. Meinasin nimittäin tulla kiire seuraavalle Neljänsuoran setille, kun ei millään meinannut osata päättää mitkä koruista haluaisi. Mutta ehdittiin. Vikaa settiä vedettiin ihan satamaan asti, joten nimmarit piti hakea kiireen vilkkaan. Ensihoitajakin nimittäin poistui laivasta autokyydillä ja autokannella pitää olla silloin, kun käsketään. Silloin ei voi enää haluta kuvia tai nimmareita. Onneksi ei ollut hirveää ryysistä, joten nimmarikortit saatiin ja voitiin lähteä kotiin nukkumaan, kunnes taas näkisimme pojat uudelleen - siis jo heti huomenna ;-)