Se saapui kesä takaisin - ja heti Ensihoitaja parka sai kurkkunsa kipeäksi - niin piti mennä röhnöttämään merenrannalle heinikkoihin kuvaamaan joutsenperheitä. Niin ja ne heinäthän kukkii ja täähän on allerginen... Mutta joo, siis juhannus lähestyy, joten pitää naputella uusi tarina pois poikkeen kuljeksimasta ennen kuin tulee uusia seikkailuja.

Ensihoitaja oli päättänyt tyttärien kanssa suunnata perjantaisen ilta-ajelun kohden Tamperetta. Forssassa oli Neljänsuoran poikia vannotettu, että tullaan Tampereelle vain, jos he soittavat Yön reunalla ja Sateen jälkeen, joita tämä ryhmittymä on nyt viimeisen puoli vuotta toivonut. Meille luvattiin, että yritettään...no yritykseksihän se sitten jäi - hyi pojat! Pitää siis lähteä juhannuksena katsastamaan, joko ne on saaneet nuotit kohdilleen, että kappaleet soisi.

Eli siis pitää pakata. Ensihoitaja ei tiedä oikeastaan mitään ikävämpää, kuin pakkaaminen (no siivoaminen ja tiskaaminen ehkä). Varsinkin nyt pakkaaminen on erityisen hankalaa, koska joka toinen päivä luvataan juhannukseksi paistetta ja toiseksi sadetta. Eli mukaan on otettava hellevaatetta ja vilpoisen kelin vaatekertaa - eli paljon kasseja. No, eipä Ensihoitaja ole koskaan osannut kevyesti pakata. Ehkä pitää lähteä juhannustansseihin heijastinhousuissa ;-)

Niin palataanpa tuonne Tampesteriin. Keikkapaikka oli Tähti ja sinnehän piti lähteä ihan oikeasti siksi, että Ensihoitaja oli kuullut kaikenmoista paikasta ja varsinkin sen upeista näköaloista. Ja upeathan ne olivat, Tammerkosken ylitse kaupunkiin. Päiväkin oli seestynyt matkan varrella ja auringon lasku valaisi koko yökerhon. Upea paikka - ainoa vaan, että nuo minihissit eivät olleet kyllä ollenkaan sopivat tällaiselle ahtaanpaikkakammoiselle. Onneks mennessä hisseihin ei vielä ollut ruuhkaa.

Ylhäällä odotti jo meidän jengin toinen puolisko ja siinä kuulumiset vaihdettua päätti Ensihoitaja lähteä varaamaan paikkaa lavan edustalta - pakko, että saa oman paikkansa. Täällä näytti olevan useampikin fani paikalla. Mukavahan sitä oli jaloitellakin, kun oli koko päivän könöttänyt sateelta suojassa kotonaan ja sitten pari sataa kilometriä autossa. Ja lisäksi, kun siihen lavan edustalle sai juttukaveriksi niitä harvemmin nähtäviä fanikavereita, niin jopa aika kiiti kuin siivillä. Vaikka yleensä Ensihoitaja on se kaikkein kärsimättömin odottaja.

Jaahas - mitäs ne tytöt tuolla näyttävät....pojat on live-tilassa. Hitsi, eihän tää mun Lumia suostu tollasta taas avaamaan. Onneksi vieressä olijalla oli iphone niin nähtiin pätkä showta. Ainoa vaan, ettei yökerhon metelissä kuultu tarinoita - harmi, etteivät säilyneet kotimatkalla katsottavaksi. Ensihoitajan luuri nimittäin näyttää ne kyllä sitten liven jälkeen jääneinä tallenteina. Ainoa vaan, ettei näistä Neljänsuoran liveistä tullut edes mitään ilmoitusta - Suvi Karjulan ja Anssi Kelan vastaavista fb ilmoittaa aina on livet-ilassa tai oli live-tilassa. Joko temppuili puhelin, tai sitten pojilla oli erilaiset asetukset tallenteessaan.

Vihdoinhan ne pojat sitten putkahtivat lavalle ja keikka alkoi - hikinen keikka - ehkä hikisin ikinä. Ensihoitajakin oli aivan kuumissaan, vaikkei edes helteellä hikoile. Mutta Jassesta sitä sai jo puolivälissä iltaa puristaa hikeä - ei enää auttanut vaikka Antti kesken kiihkeimmän kitaroinnin pyyhki pahimpia hikiä pois. Paikassa ei yksinkertaisesti ilma värähtänytkään ennen kuin viimeisen vartin aikana, jostain muutamaan otteeseen puhalsi ohkainen ilmanvirta. No, kuuma oli tunnelmakin lavalla ja lavan edessä. Taisi artisti olla vielä loman jälkeisessä innossa, koska vauhtia riitti ja silmäniskuja ja vilkutuksia lavalta jaeltiin sinne ja tänne.

Niin tämähän oli poikien tappotahtisen viikonlopun avauskeikka. Tampereelta toinen bussi suuntasi Joensuuhun ja toinen Mikkeliin pystyttämään kamoja. Ja näiden jälkeen vielä koko poppoo käänsi keulat kohden Elimäkeä. Eli perjantaisen Tampereen jälkeen pojat soittivat lauantaina kolme festarikeikkaa. Kiirettä piti ja bussit oli lastattu täyteen esiintyjiä ja teknikkapoikia. Ei käy kateeksi, kun kuulosteli tarinaa 25h ja 4 keikkaa. Kuulostaa ihan Ensihoitajan entiseltä elämältä. Piippaa ja piippaa aina vaan uudelleen ja pitää taas lähteä. Tähän sopii niin tuo Neljänsuoran laulu... nukkua rattiin, joutua harhaan... Onneksi kuitenkin bussien kuskit pysyivät hereillä ja kuljettivat bändin ja tekniikan turvallisesti paikasta toiseen.

Tämän kiireisen järjestelyn vuoksi meille virisi pieni pelko, että emme edes ehtisi saada keikan jälkeen nimmareita, vaan kaikilla olisi kiire nukkumaan. Mutta eiväthän pojat meitä pettäneet - Storelle tultiin jakamaan nimmareita ja yhteiskuvia, jopa muutama sananenkin ehdittiin vaihtaa. Hyvä näin - kunnon bändi ei pienen kiireen takia fanejaan hylkää. Se muutama sananen, kuva, nimmari the hetki voi olla monesti koko keikan tärkein anti. Tästä voisi myös Jari "Siltsu" Sillanpää ottaa oppia. Me halutaan se hetki.

Keikka loppui ja nimmarit saatiin uusiin kortteihin Juhlatuulella - iso sali, iso hali - vai mitä tuossa nyt lukikaan. Kortti kassiin ja hupparin huppu päässä kohden kaatosadetta ja kotia. Vettä nimittäin tuli - sitä tuli niin, että moottoritiellä oli välillä madeltava, kun sade lainehti vastaan. Niin ja pakko mainostaa - ensihoitaja istui kerrankin apparin paikalla ;-) Oli kiva käydä katsastamassa tuo Tampereen mainostettu Tähti - maisema mykisti, joskin aika pieni ja ahdas paikka tuo oli. Ehkä voi poiketa joskus toistekin ;-)

Tähän lopuksi muutama muistutus ennen juhannus toivotuksia. Viinaa maltilla, ei kännissä veneeseen, autonrattiin tai muutenkaan tekemään mitään vaarallista. Älkää lyökö kirvellä polveen tai vuolko sormeen tai yhtään mitään muutakaan tyhmää ;-) Olkaa maltillisia liikenteessä - niissä ruuhkissakin. Myös hirvieläimiä kannattaa varoa, kun liikutte. Yleensäkin ottakaa maltilla - turha hosuminen tekee vain pahan mielen. Näiden sanojen saatteellessa HYVÄÄ JA RENTOUTTAVAA JUHANNUSTA KAIKILLE!!! Rauhallisia vuoroja niille, jotka turvaavat meidän kaikkien juhannuksen vieton. Toivottavasti enää ei tarvitse lukea lehdistä viime viikonlopun kaltaisia viestejä, joissa meidän kaikkien turvallisuutta vartioivien poliisien kimppuun oli tuossa melkeen kulman takana hyökätty tuhosin seurauksin. Yksi poliisi menehtyi ja toinen loukkaantui vakavasti. Tällaista ei pitäisi koskaan joutua lukemaan. Syvä osaanottoni tässä kaikille osallisille ja poliisin läheisille voimia jaksaa surussa.