Uusi vuosi ja uudet tarinat - ei vaisinkaan vaan ihan niillä samoilla jutuilla mennään ja tämäkin tarina jatkuu viime vuoden viimeisen tekstin risteilyn jatkolla. Viimeksi taputeltiin tekstiin ensimmäinen ilta ja tähän voisi sitten taivutella itsenäisyyspäivän joulukonsertin ja päiväkeikan. Niin, laivalla järjestettiin itsenäisyyspäivänä tämän vuoden ensimmäinen Antti Ketosen joulukonsertti. Eipä taida aiemmin olla laivalla vastaavaa järjestettykään - ei ainakaan Antin joulukonserttia. Yökerhossa joulukonsertti - kyllähän se vähän vieraalta ajatukselta kuulosti, mutta sinne sitä vaan suunnattiin musisointia ja laulua kuulostelemaan.

Etukäteen oli harkittu hyvää paikkaa katsoa, kuunnella ja kuvata konsertti. Juoruna oltiin jo kuultu, että tanssilattialle tulee tuolit konsertin ajaksi, mutta koska Gracen esiintymislava on järkyttävän korkea päädyimme kipuamaan yökerhon toiseen kerrokseen nauttimaan soitannosta. Meistä ensimmäiset saapuivat paikalle hyvissä ajoin valitsemaan oivallisia paikkoja. Mikäs siinä oli odotellessa kuulostella laivan muuta ohjelmaa ja rupatellessa kavereiden kanssa. Kamera viritettiin valmiuteen ja odoteltiin h-hetkeä.

Vihdoin ja viimein verhot aukenivat ja ensimmäinen joululaulu lähti soimaan - mahtavaa, kun lavalle oli tuotu joulukuusia - hienoja silkkisiä suoraan Viherviisikolta. Taustalle heijastettiin jouluisia kuvia luomaan oikeaa tunnelmaa. Lavalla oli Antin lisäksi kolmimiehinen Somerin bändi, joka säesti joululauluja mitä erikoisemmilla soittimilla. Ensihoitajan muisti, kun on lyhyt niin ei enää kykene muistamaan mikä se haitarin näköinen soitin oli, joku lumumba tai jotain. Sen lisäksi laulua säestin myös sellolla ja perinteisillä koskettimilla - välillä mukana oli myös kitara.

Tutut joululaulut soivat kauniisti laivan yökerhossa, mutta kyllähän joululaulu konsertti on paljon upeampi kirkossa - siellä tulee se joulufiilis. Yökerho on kuitenkin yökerho ja siinä meidänkin takana kulki ihmisiä ees sun taas. Kävi siinä puoli bändiäkin ihmettelemässä miltä se näyttää, kun oma solisti oli lavalla vieraan bändin kanssa ;-)

Pian se oli joulukonsertti kuultu ja kuinka ollakaan lavalle nousisi vielä yksi esiintyjä ennen satamaa - nimittäin Neljänsuora. Äkkiä alas ja lavan edustalle. Ei keikkaa voisi fiilistellä, jos oltaisiin noin kaukana - eihän sitä osaisi ollakaan ;-) Sinne vaan alakertaan ja mitä - Antti jakaa nimmareita, no sehän pitää käydä hakemassa ja varsinkin ottaa se yhteiskuva, kun kerran artistilla on puku pykälässä. Eipä juuri olekaan sellaisia kuvia oteltu. Ensihoitajan mielestä puku miehen päällä on vaan niiiiiiiiiiin hyvän näköinen. Ei välttämättä tarvitse ihan viimeisen päälle kravaattia sun muuta olla aina, mutta kyllä... kauluspaita, suorat housut ja pikkutakki nyt vähintään, joo tai sitten ne punaset heijastin housut ;-) HEHEH!!! Ei vaan, kun itsekin tykkää pukeutua mekkoihin niin onhan se kiva, että miehetkin pukeutuvat tyylikkäästi. Ihan yksi parhaita yhteiskuvia siis saatiin kellomekolla ja puvulla ;-)

Melkeen tuli Antille kiire lavalle, kun siellä jo soittajat ensi tahtejaan taikoivat ilmoille viimeisen nimmarin raapustamisen yhteydessä. Mutta sinne se vaan ehti laulaja just ajoissa. Ja koska tuli niin kiire niin piti varustusta keventää heti lavalla. Ensin lähti takki ja sitten kravatti...

Päivän keikkasetti soi ja laiva kallisteli kohden Turkua me sen syövereissä - onneksi tämä ei kuitenkaan loppuisi tähän - me mentäisiin vielä toinenkin reissu, kun kerran oltiin tänne asti lähdetty. Päivän keikkasetti ei kovin pitkäksi kerennyt, sillä satama lähestyi. Viime sanoikseen Antti erehtyi lavalta sanomaan, että jos joku biisi jäi kuulematta niin ei muuta kuin sataman kautta takaisin laivaan niin ehtii kuulla lisää... Voitte arvata, että jotain toivottiin... mutta siitä lisää seuraavassa tarinassa ;-)